Anmari Rytilä

Karismaattinen Kristiina Elstelä

  • Kuva: Elina Simonen
    Kuva: Elina Simonen

 

 

 

 

Monipuolinen, itseoppinut, palkittu näyttelijä, Kristiina Elstelä, kuoli kesällä 2016 Helsingissä 73-vuotiaana.

 

Elstelä sai Thalia-palkinnon 1982, Pro Finlandia –mitalin 1998 ja Ida Aalberg –näyttelijäpalkinnon 2005, jonka perusteluissa kuvattiin Elstelää näin: ”Hän näyttelee, tanssii ja laulaa. Hän vakuuttaa sekä kuningattarena että kansanämmänä”.

 

Sooloilua-elokuvasta (2007) Elstelä sai naissivuosan Jussi-palkinnon.

 

Teatterisukuun syntynyt Elstelä halusi näyttelijäksi jo viisivuotiaana. Hän aloitti uransa näyttelijänä ja tanssijana isänsä, Ossi Elstelän, perustamassa revyyteatterissa, Punaisessa Myllyssä, vuonna 1961.

 

Kristiina oli itseoppinut näyttelijä ja luonnonlahjakkuus. Hän loi uraa teatteri- ja elokuvanäyttelijänä, musikaali-   ja kabareelaulajana, ja esiintyi TV-sarjoissa (mm. Älywapaa palokunta, Kaverille ei jätetä, Siivotaan, siivotaan).

 

Helsingin kaupunginteatterissa Elstelä oli kiinnitettynä vuodesta 1985, jonne tie vei Rauman, Porin, Oulun, Kuopion ja Turun kautta.

 

Elstelän tunnetuin rooli on ehkä Edith Piafin rooli näytelmässä Piaf – pikkuvarpunen.  Jossain haastattelussa muistan hänen sanoneen, että ehkä hänelle itselleen rakkaimpia rooleja oli näytelmän Oscar ja Mamma Roosa –kaksoisrooli.

 

Olin vuonna 2007 teatteriravintola Kahdessa kanassa katsomassa Elstelän ja Jussi Tuurnan musiikki-iloittelua,   joka tuntui häkellyttävän raavaankin miehen. Jukka Kajava kirjoitti kyseisestä esityksestä jo vuonna 1994: ”Kristiina Elstelä on vaarallinen näyttelijä. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tulee. Ja aina tulee, jotain odottamatonta, jotain fiksua, valloittavaa.” En tiedä, onko tuosta esityksestä tehty yhtään taltiointia. Harmi, jos ei.

 

Keväällä 2006 Elstelä tanssi parinsa Marko Keräsen kanssa Tanssii tähtien kanssa –kisassa toiseksi.

 

Kristiina Elstelän elämän suurin tragedia oli hänen poikansa, Kasimirin, tapaturmainen kuolema samaisena vuonna 2006. Kasimir oli kuollessaan vain 25-vuotias. Kristiinan ja Kasimirin välit olivat poikkeuksellisen läheiset, ja Kasimir kannusti äitiään herkeämättä. Kristiina ei ehkä koskaan toipunut poikansa kuolemasta.

 

Kristiina oli lahjakas, mutta vaatimaton ihminen, ujokin. Kun kysyin häneltä, onko hän koskaan saanut  negatiivista kritiikkiä osakseen, hän ei ainakaan muistanut saaneensa.

 

Lehtihaastattelussa (Me Naiset, 2006) Kristiina kertoo: ”Ujolla ja hiljaisella on aikaa nähdä, kuunnella ja ihmetellä. Koska olemme tarkkailijoita, emme analysoijia, saamme viisaampien ihmisten tekstien kautta ulos jotakin, minkä on kokenut ja ymmärtänyt”.

 

Vaikka Kristiina Elstelä oli hieman ujo ihminen, lavalle astui aivan toinen persoona, valloittava, uskottava, karismaattinen. Elstelä hallitsi komedian, tragedian, musikaalin, farssin, ja otti tilan kuin tilan haltuunsa.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Pikku-Hilkka Laronia

Joo soli ihana tyyppi, kerrassaan ihanalta vaikuttava ihminen!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tuo "soli" on mukava sana. Jos sanoisi hän oli niin solisi holi.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Pikku-Hilkka Laronia

Solet ja molen ja Anmari solis kans ja met solisisima niin ihanasti, jos taas saman pöyvvän ympärille solisisima solisheen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #4
Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Ari on oikeassa. Tunsin Kristiinan vuodesta 2006, jolloin hän oli vielä uransa kukkuloilla. Pojan kuolemasta hän ei selvinnyt koskaan (selviääkö kukaan oikeasti lapsensa kuolemasta?), ja hän alkoi hiipua, ei dramaattisesti, mutta vääjäämättömästi. Tekstissä en maininnut, että Kristiina uskoi elämän jatkuvan kuoleman jälkeen. Kristiina ja Kasimir sekä näyttelevä kissa Pörhö lienevät nyt kimpassa...

Ja kiitos Hilkka, Kristiina oli ihana ihminen samoin kuin hänen "enkelipoikansa", Kasimir, jota en koskaan ehtinyt tavata henk.koht.