Anmari Rytilä

Kärsimysplaneetta

  • Kuva: Anmari Rytilä
    Kuva: Anmari Rytilä

 

 

 

 

Maa on karkea, maa on vieras, maa on outo.

 

Hilkka Laronian viisas  kirjoitus Yksinäisyyestä löytyy onni  inspiroi puolestaan minua.

 

En ole maan asukas, vaikka täällä vaikutankin. Enkä nyt väitä, että kukaan olisi maan asukas alkujaan. Mutta jotkut ovat sopeutuneet paremmin kuin toiset.

 

Olen tehnyt sopeutumismatkaa koko elämäni ajan. Joskus tunnen itseni hyvinkin juurtuneeksi: mikäs tässä eläessä, kaikki on käsillä ja nyt, teen merkityksellisiä asioita, nautin maallisista ja muistakin iloista, kuljen paljain jaloin aamukasteessa, hengitän rakastettuni ihoa, rajusti.

 

Useimmiten olen kuitenkin outsider, muukalainen, vieraissa vaatteissa, vieraassa nahassa. Kaikki kiitos ja gloria keholle, mutta se on minulle käsittämätön.

 

Olen kutakuinkin terve, se ei ole itsestäänselvyys. Parantumatonta sairautta sairastavat ihmiset tekisivät varmaan kaikkensa päästäkseen terveeksi taas.

 

Mitä siis valitan?  Sitä itsekin ihmettelen.

 

Jotkut tuntuvat elävän sunnuntaielämää: kaikki sujuu ja myötätuuli siivittää. Minäkin olen kuullut eläneeni sunnuntaielämää joskus ja jossakin, mutta sellainen taitaa olla harvinaista herkkua. On turha kadehtia sunnuntailasta, sillä hänellä on ehkä vain ansaittu lepohetki kehitystiellään.

 

Kukaan ei tiedä, miten asiat ovat, vähiten kai tieteentekijät, sillä totuus on viime kädessä uskon ja intuition asia. Uskon henkiseen evoluutioon, tai ainakin haluaisin uskoa.

 

Kehitykseen kuuluvat vaikeudet, haasteet, kärsimys. Ja jos haluaa kehittyä, on varmaan viisainta syntyä lihaan, nahkaan ja vereen. Sellaiseen karkeuteen, ettei mitään rajaa.

 

Jospa tämä meidän totena pitämämme planeetta onkin vain harhaa ja kehityksen astinlauta.

 

Voi olla niinkin, että se on ainoa todellinen, mikä meillä on, ja sitten tulee kuolema, piste, finito. Ei mitään.

 

Minun totuuteni löytyy ehkä edellisten välimaastosta.

 

Olennaista ei ole se, onko elämää kuoleman jälkeen, vaan oletko elossa ennen kuolemaa, sanoi tai kirjoitti Osho.

 

Mutta en takuulla mene vaihtamaan pyykkipussia kenenkään kanssa, sillä ties mitä likaisenvärisiä riekaleita sieltä saattaisi löytyä. Oma kärsimys paras kärsimys, sittenkin.

 

Ja osaa tämä Maa olla niin pirun kauniskin. Jos katsoo sillä silmällä.

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (42 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Sielu vaeltaa,
ei rauhaa koskaan saa,
jatkaa aina matkaa
kunnes katoaa
löytääkseen taas itsensa jostain
päätä nostain
konttaa rämeessä,
ei ole sielu hällä hämeessä,
eikä myöskään homeessa,
vaan sielu on varressa komeessa,
nostaa pään ylös maasta,
jo unohtuu turhuus ja saasta,
oletpa sitten mistä tahansa,
elämä vaatii aina rahansa.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

On tässä pärjäilty ja näillä mennään.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ei kai siinä muuta voi,
elämä on se jonka luoja soi,
itse voi vain määrätä,
missä milloinkin tahtoo häärätä.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #3

En tiedä omista määräyksistä,
tiedän vain hääräyksistä.

Kun juna sukeltaa tunneliin,
voi aina luottaa kummeliin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #4

Sukeltaa kumi mummeliin,
silloin auttaa Tummeliin???

Avaruudessa kaikki hoituu toisin,
siellä olisin vain ja joisin,
ilon kyyneliä nielisin
ja onnessani kierisin.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #5

Onko avaruudessa toisin,
siitä tietää jos voisin.

Ei oo kuin hetki tää,
siihen parastaan pistää.

Joku tulevaan turvasi,
viisas paikalle kurvasi.

Tunne itsesi, sanoi Sokrates,
(ja myrkkypikarin sai).
Tunne itsesi, yritä edes,
silloin ei paina mikään ies.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #6

Pitää syntyä
että voi kuolla
pitää kärsiä,
jotta voi haavansa nuolla
pitää uskoa ja luottaa
se elämässä sisällön tuottaa
kun itseesi luotat aina
ei silloin huoletkaan paina
on siinä kyllä yksi mutta
elämästä voi silti tulla sutta.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #7

Tunne itsesi, mutta älä jää yksin.
On parempi olla sylityksin.

Yhteyteen meidät on tarkoitettu,
paratiisiin karkoitettu.

Paratiisin löydät läheltä toisen,
muuta väittääkö voinen.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #8

No tulihan se sieltä. Tähän ei voi muuta vastata kuin, että kiitos, rakkaus voitti 6-0.

Minna Hänninen

En osaa runoilla, joten täytyy kertoa muisto, joka tuli mieleeni tuosta maapallon kauneudesta. Nelisen vuotta sitten elin henkisen kehityksen vaihetta nimeltä "maailman pelastus". Halusin siis pelastaa maailman ja syykin oli selvä; koska maapallo oli niin kaunis. Näin sieluni silmin kauniin maapallon avaruudesta käsin ja vaikka se ei ehkä näytä oikeasti yhtä kauniilta, niin minä näin.

No, näistä ajoista on aikaa kulunut ja en enää ole yhtä hurmahenkinen, vaikkakin ehkä entistä sekopäisempi :)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kauneus on katsojan silmässä.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Kiitos, Minna.

Maailma on kaunis, ihmiset ovat kauniita, luonto kasveineen ja eläimineen on.
Ja mitä kauniimmin me kaikkea katsomme sitä kauniimmaksi se kaikki tulee, jos ei nyt ihan heti, niin vähitellen, pienin askelin.

Kärsimysplaneetalla tie optimismiin kulkee usein pessimismin kautta.

Valossa näkeminen on lahja.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Pääasia kai kuitenkin ettei aina kanna huolta huomisesta, ei se ainakaan murehtimisesta miksikään muutu.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Ihmisen osa

Aikamme on, kuin
perhonen kämmenellä
lehahdus ja pois.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Ihania juttuja, siis nautima elämästä jako tuuli käy, ei meitä ennää ole. Eikö ookki aika ihanaa, ei muutako semmosenako olhaan ja meile mahollista on. Rakkauella ja ilolla ja kiitollisuuella tet kaikki ja Anmari ja UusiSuomi ja syänmerkit kaikile!

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Ja erikoissyänmerkki Hilkalle, joka kirvoitti tämän kirjoituksen!

Elämä on kiwaa, vaikka se joskus pisteleekin..

Minna Hänninen

Olen miettinyt tuota sunnuntaielämää; onko sellaista oikeasti olemassa? Olen saanut siitä välähdyksiä viime aikoina, mutta että ihan kokopäiväisesti? Se olisi jo aivan liian mahtavaa.

Nuorempana usein ajattelin, että en pysty samaistumaan, mutta samantien päähäni tuli ajatus, että näin sen pitääkin olla. Kärsinkö siis ollenkaan? Kärsimystä on vaikea mitata, kuten myös sunnuntaielämää.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Ei kai täällä kenelläkään kaikki mene putkeen, mutta tiedän ja tunnen
todella onnellisten tähtien alla syntyneitä. Tosin en ole sukeltanut
heidänkään sielunelämäänsä, joten voin tähtineni olla väärässäkin.

Sitten olen huomannut, että osa elämästä voi olla sunnuntaielämää ja osa
taas jotakin ihan muuta. Esim. erään ihmisen elämän alkupuoli kolmekymppiseksi oli kuin sadusta, mutta sitten tuli vaikeudet. Tämä ihminen suhtautuu kaikkeen kuitenkin nykyäänkin valoisasti ja aurinkoisesti, eli jospa hänen sunnuntaielämänsä jatkuukin, vaikka muista muulta näyttäisi.

Sunnuntaielämä ei liene itsetarkoitus, mutta onnellisuus on mielestäni tavoiteltavaa ja aika pitkälti oma valinta. Kiitollisuus, rauha kaiken keskellä ja optimismi luo onnellisuutta, hyvää fiilistä. Vetovoiman laki vallitsee, ajatus on energiaa.

Eräs ystäväni sanoi muuten kerran, että vaihtaisi koska tahansa reppuja minun kanssani. Vähänpä tiesi elämästä(ni). Minä en vaihda reppuja, niin kuin kirjoituksessani kirjoitin. Onko muuten turhempaa tunnetta kuin kateus.

Mitä tarkoitat sillä, että et pysty samaistumaan? Toisen kärsimykseenkö?

Minna Hänninen

En pysty samaistumaan asioihin, joita muut pitävät tärkeinä. Tai en tiedä, ovatko ne tärkeitä muille vaan jotenkin opittuja asioita. Esim. hyvän elämän käsitys; elää tietyllä tavalla, johon sisältyy työ, parisuhde ja jonkin omistaminen. Minä en käsitä, miksi mitään sellaista tarvitsisi olla, mutta yleensä pysyn hiljaa kun joku hehkuttaa näitä tavoitteita ja päässäni kaikuu vaan se "en pysty samaistumaan". Oikeastaan en pysty samaistumaan mihinkään ihmisen elämään liittyvään, mikä varmaan kuulostaa oudolta, mutta olenkin aina samaistunut ufoihin :)

Tunteisiin, kuten kärsimykseen samaistuminen luulisi olevan helppoa, mutta onko sekin harhaa, kuten muutkin tunteet. Esim. tänään olin tavoistani poiketen ihmisen kanssa tekemisessä ja surullisen tyylisesti puhuttiin edesmenneistä sukulaisista. Niinhän on tapana, vaikka oikeasti ajattelen, ettei kuolemaa ole ja se ei ole surullinen asia. Pystyin kuitenkin samaistumaan haikeaan tunnelmaan, vaikka se jotenkin tuntui harhaiselta.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #21

Kuolemaa ei ole,
elämä on suuri hole
pystyt siinä kynsin hampain,
kuljet tietä onnen rampain,
aina joku riesa mielessä
sammaltavat pahat sanat kielessä.

Usko vaikka puurolusikkaa,
tai naapurin sinisilmä musikkaa,
niin silloin aina uskot johonkin
joku tolkku on saatava tohonkin.
Sinunhan pitää uskoa viralliseen humalaan,
tai isä meidän kaikkien jumalaan.

Jos et usko jukolauta,
koittaa sulle paha hauta.
Ympäristö yrittää meitä siis säätää
ja omat ajatuksesi se päästäsi häätää.
Älä anna polojen määräillä,
kun kerta haluat itse hääräillä.

Pidä pääsi selkeänä ajatuksille somille
pysy uskollisena mietteille omille
älä anna muiden pettää ja pilkata
omillasi koita vain sä nilkata.
Silloin kuolema ei sulle tule,
eikä elämääsi pois sulje!

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #21

Sama "vika" täällä: en pysty ottamaan elämää vakavasti. Ei onneksi tarvitsekaan.

Kärsimyksen suhteen olen kuitenkin hypersensitiivinen. En oikein kestä uutisia: sotia, fyysisiä ja henkisiä kärsimyksiä, raiskauksia, kipua ja tuskaa, nälänhätää, eläinrääkkäyksiä, kaikkea paskaa, mitä tämä planeetta on täynnänsä.

Kaikki tämä kärsimys voisi tapahtua myös minulle. Siksi ehkä samaistun kärsimykseen niin voimakkaasti.

En kykene myöskään katsomaan väkivaltaelokuvia. En miettimään ruokani alkuperää ja sen prosesseja, sillä en ole kasvissyöjä.
Oikeastaan pahaa tekee syödä kasvejakin, koska nekin ovat eläviä olentoja.
Ihmisen pitäisi saada ravintonsa Valosta, mutta siihen lienee vielä matkaa?

Minna Hänninen Vastaus kommenttiin #23

Valoravinnosta on minulla vain vähäinen kokemus, mutta kuitenkin sen verran, että tiedän sen olevan mahdollista. En kuitenkaan pidä sitä ehdottamana tavoitteena, mutta onhan se ihan hieno asia.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #24

Valopäitä olen kyllä tavannut, mutta ei heilläkään fotosynteesiä ole iholla vilkkunut. Energiaa on jostakin siis otettava, eikä kasvissyönti ole sen arvokkaampaa kuin lihan syöntikään, sillä on kasveillakin elämä. Mutta onko omena, eli kasvin hedelmä luvattua mannaa? Räkättirastaat ovat ainakin persoja mansikoille, ehkä ihmistenkin tulisi syödä hedelmiä ainoastaan.

Minna Hänninen Vastaus kommenttiin #26

Ite olen kaikkiruokainen, vaikkakin välillä en syö jotain tiettyä, koska ei vaan mene alas. En erityisemmin tykkää kasviksista ja hedelmistä. Lopullisen stopin ovat saaneet tähän mennessä ainoastaan kaksi juomaa, eli olut ja kahvi. Niitä en ole pystynyt moneen vuoteen edes ajatuksissa nauttimaan, vaikka ennen olin niiden suuri ystävä. Viinaa menee kuitenkin kurkusta alas sutjakkaasti :)

Tuo valoenergialla eläminen on kyl uskomaton juttu, mutta mahdollista. Kokemukseni siitä on monen vuoden takaa, mutta uskon, että kokemus vielä palaa, jahka valaistumiseni on siinä pisteessä. Valaistuminen on oikukasta; välillä tapahtuu ihmeitä ja välillä ei niin ihmeitä :)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #27

Kahvi on kaukana minusta, olutta joisin jos kihti ei vaivaisi. Väkevää viinaa en ole juonut vuosiin. Mutta valohoidolla en ole elänyt koskaan.

Eli mites sienet, niitä syödään meillä paljon. Rihmasto jää maahan ja sienet suuhun, eikös se ole aika ekologista?

Minna Hänninen Vastaus kommenttiin #29

Tiedä noista sienistä kun en ole luontoimmeinen. On ne varmaan ihan hyviä, mutta olen tähän mennessä tyytynyt vain kaupan valmiiseen sienisalaattiin.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #29

Minä olen sienifriikki.

Mutta elääkö ihminen hedelmillä, marjoilla, sienillä?

Ja joskus vaan iskee lihan himo, ei voi mitään.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #27

Minä syön kaiken mitä eteen kannetaan. :)

Mutta en verta enkä eläimen sisäelimiä pysty, enkä ole koskaan pystynyt, syömään. Ei siis maksalaatikkoakaan.

Olen lukenut jostakin miehestä, joka eli Valoenergiasta. Hänellä oli ollut lukuisia sairauksia ja kremppoja, joista hän oli parantunut.
Ympärillämme oleva valokehä sisältää ilmeisesti kaiken ravinnon, mitä tarvitsemme, vitamiinit, hivenaineet et cetera.
Mies kukoisti kuvassa, hän oli n. 70-vuotias, luin hänestä jostakin Rajatieto-lehdestä. Hän kertoi, että Valoravinnolla eläviä on muitakin, jos muistan oikein, niin n. 30 ihmistä.

Tämä juttu voi olla täyttä bluffia ja valhetta, mutta miksi jo lapsena ajattelin, että ihmisen tulisi elää Valosta, eikä syödä?

Jos Valosta voi saada ravintonsa, silloin ihmisellä pitänee olla jokin kanava auki itseänsä ympäröivään valokehään. Ei sen kummempaa.

PS En ajatellut ruveta kokeilemaan Valosta elämistä, ainakaan tässä vaiheessa, se voisi olla kohtalokasta ja tyhmää.

Minna Hänninen Vastaus kommenttiin #31

Minäkin olen jostakin intialaisesta miehestä lukenut, joka on elänyt valvotuissa olosuhteissa ilman ruokaa ja vettä. Oli kyl aika gurun näköinen mies; pelkkää luuta ja nahkaa :)

Valosta eläminen tulee jos on tullakseen. En tiiä, mitä se vaatii, mutta ilmeisesti tietoisuus pitää nousta melkoisesti. Sitä odotellessa...

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #34

Tuo mies, josta kerroin, oli muuten "normaalin" näköinen ja kokoinen, ei siis ollenkaan luuta ja nahkaa.

Uskonkin, että Valosta eläminen on sama kuin söisi oikeasti, eli ihminen on kyllä hoikahko, mutta ihmisen näköinen.

Tietoisuuden (kollektiivisen tietoisuuden) nousua odotellessa - minä menen nyt valmiiseen pöytään.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #26

Näillä leveysasteilla tuo hedelmäruokavalio on aika vaikea toteuttaa.
Hedelmät ei kasva puussa ympärivuotisesti, ja muutenkin tarjonta on heikko.
Tuontihedelmien varassa siis ollaan.

Marjoja saa onneksi pakastimeen laitettua.

Eräs ystävätuttavani on vegaani, joka syö pääosin hedelmiä. Banaani on hänen erityinen herkkunsa.

Minä olen kulinaristi, ja mieheni on kulinarsisti (=tykkää vain omasta laittamastaan ruoasta), mutta mieluiten eläisin Valosta.
Uskon, että se tuhansien vuosien päästä on jopa mahdollista...mutta tämä keho ei ole sitä näkemässä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #23

Valo energiaa eli fotosynteesiä käyttävät ilmeisesti vihreät marsilaiset.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #25
Minna Hänninen Vastaus kommenttiin #25

Edesmennyt R-L Luukanen-Kilde varoitti luennollaan, että älkää vaan menkö Marsiin. Siellä on hänen mukaansa jotain kamalaa; ehkä niitä vihreitä marsilaisia :) No, ei ole varaa matkustaa Marsiin, joten jää kamaluudet kokematta.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #36

Varmaan Marsissakin varoitetaan Maan asukkaista. ;)

Ajatuksen voimalla, hengessä ja unessa voi käydä missä tahansa, sillä aikaa ja paikkaa ei tavallaan ole.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #37

Minä olen käynyt "irtautunut ruumista menetelmällä" ulkoavaruudessa, mutta en laskeutunut mihinkään ja tulin sitten omaan kotiin ja kehoon takaisin.

Minna Hänninen Vastaus kommenttiin #38

Ruumiista irtautuminen on hieno kokemus. Pari kertaa olen kokenut.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #39

Sama vika Rahikaisella noin viisi kuusi kertaa se on onnistunut.

Minna Hänninen Vastaus kommenttiin #40

Olen monta kertaa meinannut lähteä lentoon, mutta olen jostain syystä estänyt sen. Alan nykimään, mutta sanon mielessäni topakasti, että en lähde mihinkään ja en sitten lähde. Ensimmäisellä kerralla en meinannut uskaltaa, mutta lähdin sitten kuitenkin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #41

Niin itse sen voi kieltää, mutta olipa huikeaa lentää avaruudessa, maa oli vain piste ja sitten ei näkynyt enää lainkaan. Kiihtyvyys tuntui kuin Näsinneulan hississä.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Minua ei varmaan päästetä lentoon, koska saattaisin jäädä sille tielleni.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Sitä voi harjotella iltaisin nukkumaan mennessä kuulas kutamo yö auttaa tunnelman saavuttamista. Kun irtaantuminen tapahtuu olet vapaa kuin taivaan lintu.