Anmari Rytilä

Kirjavinkki: Varputaito

 

Kävimme metsässä asuvan ystävämme luona sunnuntaina. Hän näytti meille varputaidon, kertoi edesmenneestä käytännöllisestä mystikosta  Esko Jalkasesta, ja Tiina Lindholmin toimittamasta kirjasta Varputaito - Silmälasit näkymättömään maailmaan.

Kirjavinkkinä siis kirja, jota en itse ole (vielä)  lukenut.

Lisää aiheesta:  www.eskojalkanen.net

 

 

Varputaito – Silmälasit näkymättömään maailmaan

08.05.2013 - 09:56  |  Tiina Lindholm

Sielun Peili 3/2013

Maailma on jo monta vuosikymmentä kulkenut yhä jyrkemmin materian suuntaan. Tämä kuitenkin johtaa loputtomiin ongelmiin. On välttämätöntä saada rinnalle vahvaa henkistä tietoa kokonaisuuden havaitsemiseksi. Meillä suomalaisilla on tässä tärkeä tehtävä. Siksi tarvitaan herkkiä henkilöitä opastamaan inhimillisemmän maailman rakentamisessa. Keskittymisvälineeksi voimme ottaa vaikkapa varvun, silloin saamme silmälasit näkymättömään maailmaan.

Saamme itsestämme ja  meitä ympäröivästä maailmasta tietoa viiden aistimme avulla. Siten tietoa tulee jatkuvasti näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaistimme välityksellä. Meillä Suomessa on alkuvoimaista herkkyyttä jäljellä, jonkinasteista tuntemattomien voimien havaitsemista. Tätä ominaisuutta kun hieman kehitämme, silloin aivan kuin huomaamatta siirrymme yliaistilliselle puolelle, jolloin tietoa saadaan ”yli” näiden viiden aistin. Mitä todellisuudessa silloin tapahtuu?

Näkymätön muuttuu näkyväksi

Jotkut harvat meistä saavat jo synnyinlahjaksi näkökyvyn näkymättömään maailmaan. Kuitenkin kaikilla vilpittömillä etsijöillä on myös omien ponnistelujensa ansioista mahdollisuus jo tässä elämässä kehittää omia nukuksissa olevia taitojaan ja sitä kautta herkistyä. Herkistyminen johtaa ennen pitkää otsa- ja kurkkuchakran kehittymiseen, jolloin saamme aivan kuin kaksi uutta aistia käyttöömme. Toisille se voi merkitä positiivista selvänäkötaitoa, mutta myös suoraan tajuntaan tulevan tiedon saaminen selväkuuloisesti on mahdollista. Miten tämä sitten onnistuu?

Varvun käyttö on konkreettisin tapa saada kosketus yliaistilliseen tietoon. Vesisuonien, maasäteilylinjojen ja bioenergiakenttien etsiminen on vain häviävän pieni osa kaikista varvun käytön mahdollisuuksista. Myöhemmin löytyvät luvut ja lopulta vielä korkeammat todellisuudet. Näin näkymätön muuttuu näkyväksi. Muutamat voivat kehittyä tasolle, jossa varpu apuvälineenä käy tarpeettomaksi. Tieto annetaan suoraan tajuntaan vastausta etsittäessä. Annettua tietoa ei kuitenkaan saa käyttää väärin. Se ei ole voitontavoittelun väline, ei itsensä korostamisen keino.

Luonnon salaisten voimien käyttöön ja varputaitoon minut opetti aikanaan Esko Jalkanen (1921-2007). Hän oli vuorostaan taas taitonsa oppinut maanviljelysneuvos Mauno Pohjoselta ja tietäjä Tapio Kaitaharjulta. Siten varputaito on parhaimmillaan perinnetietoa ja -taitoa, jota viedään koko ajan eteenpäin sukupolvelta toiselle. Siten jonkun varvuntaitajan jalanjäljissä, on turvallista lähteä tutustumaan varputaidon saloihin.


Tiina Lindholm ja varpu - Muurahaispesän ympäriltä löytyy paljon mielenkiintoista yliaistillista tutkittavaa

Konkreettiset varvunkäyttöohjeet avuksi

Koska varputaidon käytännön toteuttamisesta ei ollut tarkempia konkreettisia ohjeita saatavilla, päätin koota yhteen kaikki ne tiedot, joiden avulla itse olin varputaidon oppinut.  Näin syntyi Varputaito-kirjani, joka on tarkoitettu kaikille näkymättömästä maailmasta kiinnostuneille, jotka haluavat oppia käyttämään varpua tai syventää jo opittuja taitojaan. Kirja sopii siten niin vasta-alkajille kuin pidemmällekin ehtineille.

Kirjassa esitetään runsaasti vihjeitä, miten varpua voi käyttää monissa niin luonnossa kuin kotipiirissäkin. Myös sairauden torjuntaan ja terveystilanteeseen liittyvät asiat otetaan esille. Saadaanpa muutama kullanarvoinen käytännön ohjekin arkielämäänkin.

Jotta varvun avulla voisi toimia, tarvitaan kuitenkin konkreettisia kysymyksiä. Siten todellisuudessa varputaito onkin pitkälti esitettyihin kysymyksiin saatuja vastauksia. Ennen kuin kysymyksiä voi esittää, on hyvä tutustua itse tuohon apuvälineeseen, varpuun hieman tarkemmin.

Varpu - puusta tai metallista tehty tietokone

Varpu on monikäyttöinen tutkimusväline. Noin parikymmentä vuotta varpua itse käyttäneenä, haluaisin varpua kutsua myös keskittymisvälineeksi. Varputyöskentely parantaa nimittäin aina myös mielen ja ajatusten hallintakykyä. Varputaidosta vilpittömästi kiinnostuneiden joukossa oppimisprosentti parin päivän harjoittelulla on jopa kahdeksankymmentä. Tällöin puhutaan varvun perustaitojen; maasäteilylinjojen ja bioenergiakenttien löytämisestä.

Varpu on yleensä elävästä puusta leikattu latvan ja oksan tai kahden oksan muodostama notkea haarukka, jonka haarojen pituus on 40-60 senttimetriä. Suomessa tilapäinen varpu leikataan usein pajusta, mutta mikä tahansa puu kelpaa. Siten koivu ja pajukin sopivat hyvin varpumateriaaliksi. Kestävimmän puuvarvun saa kuitenkin katajasta. Katajavarvun koosta joutuu yleensä kuitenkin jonkin verran tinkimään, sillä riittävän kookkaita katajanoksia on vaikea löytää. Kämmenen sisään jäävän haaran tulee olla niin ohut, että se voidaan murtamatta taivuttaa lähes suoraan kulmaan. Noin lyijykynän paksuinen oksa sopii tähän tarkoitukseen.

On makuasia, yhdistääkö kaksi oksaa haarukaksi teipillä vai käyttääkö luonnollista, oksien muodostavaa keskisakaraa varpuna. Monet kaivonkatsojat käyttävät todella jykevää luonnollista pajuhaarukkaa omiin erikoistarkoituksiinsa. Kaivonkatsominen on siten aivan oma lajinsa ja sen taidon taitajia löytyy vielä monia Suomestakin.  Kun varpua käytetään yliaistillisiin tarkoituksiin, on käytäntö on osoittanut, että oksien sitominen yhteen teipillä kannattaa, sillä näin saadaan erittäin toimiva ja joustava apuväline pidemmäksi aikaa.

Oikean varpuotteen löytäminen

Oikean otteen löytää esimerkiksi seuraavalla tavalla. Käy istumaan pöydän ääreen ja aseta varpu pöydälle niin, että haarukka avautuu itseesi päin. Pane kädet pöydälle, kädenselkämykset tiiviisti pöydän pintaa vasten ja sormet, myös peukalo, haralleen. Pane varvun vasen haara oikealla kädellä vasemmalle kämmenelle poikittain ja purista varpu sormien väliin siten, että peukalo jää kuitenkin vapaaksi. Älä käännä vasenta kättä sisäänpäin, vaan pidä kämmenselkä edelleen kiinni pöydässä. Tartu sitten oikealla kädellä oikeaan haaraan, myös edellä kuvatulla tavalla ja pidä kämmenselkä pöydässä.

Nyrkkien on nyt oltava noin 40 senttimetrin päässä vartalosta ja älä anna käsien kiertyä sisäänpäin. Nyt asento on oikea. Nouse pöydän äärestä ja pitele varpua vaakasuorassa tai siten, että varvun keskisakara osoittaa viistosti ylöspäin.

Käsiotteessa varvun tulee pysyä siten, että käsivarret ovat suorassa kulmassa, rennosti irti kyljistä. Lähde nyt hitaasti liikkumaan eteenpäin, keskittyen tutkittavaan asiaan.

Oikean rennon käsiotteen löytämiseen kannattaa käyttää aikaa. Toinen asia, mihin kannattaa kiinnittää huomiota, on varvun kanssa liikkuminen. Tässä on hyväksi neuvo, että turha kiire pois. Hiljaa hyvä tulee.  Jos etsit maasäteilyä, kulje pääilmansuuntien mukaan, jolloin kohtaat linjat kohtisuoraan. Kun lähdet liikkeelle, sinun on keskitettävä ajatuksesi vain siihen, mitä etsit. Tähän tarvitset avuksi oikean kysymyksen, johon vain keskityt. Jos ajattelet lähintä maasäteilylinjaa, varpu tunnistaa vain sen, jolloin maasäteilylinjan kohdalla varvun keskisakara taipuu alas.  Kun varpu ensimmäisen kerran taipuu, on tuo ensikokemus usein hämmentävä.

Varpu voidaan myös valmistaa metallilangasta. Metallivarpua tarvitaan erityisesti myöhemmin laskemistehtävissä, kun varvun perustaidot on ensin opeteltu puuvarvulla. Siten teknisen osaamisen jälkeen siirrytään vaativampiin tehtäviin metallivarvun avulla.

Varaa aikaa opetteluun

Älä hermostu, vaikka varpu ei aluksi taipuisikaan. Siinäkin tapauksessa, että onnistuisit ensi yrittämällä, monipuolinen harjoitustaival on vielä edessä. Harjoittelu voi viedä viikkoja, jopa kuukausia. On hyvin tavallista, ettei varpu aluksi reagoi mitenkään. Periksi ei silti pidä antaa.

Päivittäin voi harjoitella pari kertaa viiden minuutin jaksoissa. Pidemmästä ajasta ei ole hyötyä, sillä ihmiskehossa tapahtuvat muutokset vaativat aikansa ja keho herpaantuu helposti. Tilanne on silloin vähän sama kuin lähtisi ensimmäisellä kerralla liian pitkälle juoksulenkille.

Vain harjoittelemalla saa varmuuden siitä, että löytää juuri sen mitä on etsimässä. Tuloksen tulisi olla myös aina sama, lähestyipä kohdetta mistä suunnasta hyvänsä. Maasäteilylinjojen ja bioenergiakenttien opettelu johtaa säännöllisen harjoittelun avulla tekniseen osaamiseen. Samalla keskittymiskyky ja mielen hallinta kehittyvät. Nämä ovat avainasemassa, kun siirrytään syvemmän varputaidon opetteluun.

Alemmat luomakunnat harjoituskohteina

On muistettava, että jokainen varvun käyttö tarvitsee paljon voimaa. Jos asia on oikea, tuo voima tulee kosmiselta alueelta kuluttamatta ihmisen omaa energiaa. Jos varvun käyttö johonkin kohteeseen on sopimatonta, vastaus tulee käyttäjän omilla voimilla. Nämä voivat eivät riitä pitkälle. Siksi on hyvä kuunnella omantunnon ääntä epäselvissä tutkimustilanteissa.

Siten omatunto sanoo parhaiten, mitä voi alkuvaiheen harjoittelussa tutkia. Turvallisia kohteita ovat alemmat luonnonkunnat; kivi-, kasvi- ja eläinkunnat. Siten eläin-, kasvi- ja kivikuntien voimia voi tutkia vapaasti, mutta harkiten, korkeintaan 5-10 minuuttia päivässä. Tämä riittää jatkuvaan kehittymiseen.

Jo varpu lakkaa yllättäen toimimasta, sen jälkeen, kun sillä on jo löytänyt vastauksia, on hyvä pitää tauko ja miettiä, onko tutkinut jotain sopimatonta. Näistä tapahtumista pitäisi aina samalla myös oppia jotain, koska varvun käyttö on karmallista. Erityisesti intiimiasioiden penkomista tulee välttää jopa täydellisesti. Talousasioiden selvittely ei myös kuulu varvulla tutkittavien asioiden piiriin.

Maasäteilylinjojen ja bioenergiakenttien tunnistaminen

Varvun käyttöä harjoittelevalle metsä on mielenkiintoinen tutkimusalue. Siellä karttuu sekä luonnontuntemus että havaintokyky. Metsissä liikkumisesta ja siellä samoilemisesta saa myös voimaa.

Kun lähdet metsään varpuharjoituksiin, etsi kookas mänty tai kuusi. Varvulla tutkien huomaat, että se kasvaa maasäteilylinjojen risteyksessä. Linjoja seuraamalla kohtaat lisää kookkaita havupuita linjan kohdalla tai risteyksissä. Myös linjojen ulkopuolella on puita. Koivu ei koskaan kasva maasäteilylinjalla. Kekomuurahaiset rakentavat pesänsä aina kahden hyvin voimakkaan maasäteilylinjan risteykseen. Kun vesisuoni vielä osuu samaan risteykseen, muurahaisen asiat ovat todella kunnossa.

Vuosikymmenien kuluessa muurahaiset voivat rakentaa onnistuneeseen paikkaan jättiläispesän, elleivät ihmiset ja karhut estä niiden hankkeita. Metsänhakkuut vievät nopeasti muurahaisten tarvitseman lämmönlähteen, kun suuret havupuut pesän läheisyydestä kaadetaan. Tämä tietää muurahaisille muuttoa ja siten pesän siirtämistä uuden suuren havupuun läheisyyteen.

Maasäteily on todellisuutta siitä kokemuksen saaneille sekä heille, joiden käsissä varpu taipuu tai heiluri liikkuu. Molemmat kertovat, missä ja miten voimakas maasäteilylinja on. Henkisesti pitkälle edennyt henkilö pystyy poistamaan kodista ihmiselle haitallisen maasäteilyn henkisillä voimilla. Tätä taitoa opetan kursseillani.

Kun maasäteilyn havaitsemisessa on saavuttanut jonkinlaisen rutiinin, voi kokeilla bioenergiakenttien löytämistä. Tehtävä ja kohde on nimettävä ajatuksin tai sanoin. Katse on suunnattava kohteeseen. Kenttä löytyy hämmästyttävän selvästi. Kotona voi varpututkimusten kohteena olla esim. vihannekset, hedelmät, kala, marjat ja hedelmät. Mikäli tuotteet ovat kotimaisia lähituotteita ja vieläpä luomua, on bioenergiakenttä parhaiten löydettävissä.

Mitä pienempi kohteiden ympärillä oleva silmille näkymätön, mutta varvun tunnistama bioenergiakenttä on, sitä vähemmän tuote sisältää bioenergiaa. Ihmisen tulisi valita mahdollisimman paljon sellaisia ruoka-aineita, jotka sisältävät runsaasti bioenergiaa.  Mielenkiintoiseksi mittaaminen tulee silloin, kun alkaa erottaa ”kuolleet” ruoat bioenergiaa sisältävistä. Kuollut tuote on esim. teollisesti jauhettu hieno merisuola ja elävä tuote taas karkea merisuola. Onneksi karkeankin merisuolan voi tarvittaessa jauhaa käsimyllyllä hienoksi. Silloin hienontamiseen ei ole käytetty sähkölaitetta, joka tuhoaisi herkän bioenergian. Bioenergiakentän laajuuteen vaikuttavat siten monet tekijät mm. kuljetus, säilytys, lannoitteet, kasvinsuojeluaineet ja erilaiset käsittelytavat ruoanvalmistusprosessin aikana.

Syvempi varputaito

Kun tekninen osaaminen alkaa luistaa hyvin varvulla ja maasäteilylinjat ja bioenergiakentät löytyvät, on aika siirtyä varpuharjoituksissa eteenpäin, mikäli kokee siihen tarvetta. Tarve syntyy helpoiten esim. erilaisissa auttamistehtävissä, jolloin sisäinen tarve melkeinpä pakottaa hakemaan autettavan avuksi korkeampaa, ikuista viisautta. Silloin kannattaa ottaa käyttöön metallivarpu.

Ennen kuin yhteydet avautuvat kaikkein korkeimmalle ja salatuimmalle luonnonmuistin tasolle, alkaa osittaista tietoa tulla alemmilta tasoilta. Nämäkin  tiedot ovat kallisarvoisia, vaikka saadut vastaukset eivät vielä katakaan koko totuutta tutkittavasta kohteesta. Siten vastaukset ovat toisinaan oman persoonan toiveiden sävyttämiä tai  joko luonnonhengiltä tai vainajilta.

Luonnonhenget haluavat aina miellyttää ystäväänsä ja siksi ne saattavat verhoutua myös astraalitasolla vapaiksi jääneisiin ihmisten astraalikuoriin, jolloin kysyjä kokee, että vastaukset tulisivat joltakin tietyltä henkilöltä. Vainajatasolta saaduissa tiedoissa on tietolähteenä ihmisen elinaikana keräämä viisaus, joka voi olla silti hyvinkin kattavaa.

Kun vilpittömästi ponnistelee eteenpäin, oikea motivaatio voimanlähteenä, saattaa lopulta avautua puhdas yhteys aivan luonnonmuistin ikuisiin tietolähteisiin. Siten nuo mentaalitason akaashiset aikakirjat sisältävät yksityiskohtaista tietoa kaikesta, ajan tuolta puolen. Tuossa moniulotteisessa maailmassa aika on vain yksi ulottuvuus. Tätä ei ole niin helppo ymmärtää, koska itse elämme vain kolmiulotteisessa maailmassa. Kuitenkin jokainen informaation pisara on tallessa tässä tietopankissa. Sieltä tietoa annetaan etsivälle, mikäli hän täyttää tietyt ehdot, jotka vaaditaan, että luonnonmuistista löytyviä tietoja voidaan ottaa esille.

Kehityksen mukana ajan tajuaminen alkaa siten luistaa molempiin suuntiin nykyhetkestä, ensin haparoiden mutta vähitellen syventyen. Aluksi kysyjä varmasti hämmentyy sen suuren luottamuksen edessä, jota hänelle osoitetaan vastauksia välitettäessä. Tämä kyky onkin otettava vastaan mitä suurimmalla nöyryydellä.

Kaikilla kohteilla on omat arvonsa niille sopiviin tarkoituksiin nähden. Nämä arvot ovat joka hetki, myös tulevaisuudessa, näkyvissä luonnonmuistissa. Siten syvemmässä varputaidossa myös ihmisen terveyteen liittyviä asioita voidaan tutkia varvulla. Voidaan myös selvittää, montako prosenttia on jäljellä hivenainevarannosta, joka sisältää kaikki tarpeelliset alku- ja hivenaineet. Voidaan saada myös vastaus kysymykseen, paljonko puuntuhkaa tarvitaan varannon täydentämiseen.

Vaativia tehtäviä ovat myös kotiympäristön ja työpaikan henkisten rasitteiden selvittäminen. Kun nämä ”diagnoosit” on tehty, on tärkeää, että osaa myös korjata varvulla löydetyt rasitteet. Näitä voivat olla niin rauhattomat henget, kummitukset, pahat silmät kuin maakirouksetkin. Siksi tässä vaiheessa ulkopuolinen ohjaus on paikallaan. Näistä kotien ja muiden rakennusten, myös linnojen tuntemattomista rasitteista kerron lisää elokuussa Vanajanlinnan kurssillani.

Luvut ja muut tiedot voivat tulla myös suoraan tajuntaan selväkuuloisesti tai jostakin tilanteesta annetaan tarkempaa selvänäköistä tietoa. Siten hallittu varputaito on parhaimmillaan avain positiiviseen selvänäköön ja - kuuloon. Kuitenkin, mikäli tutkittavaa on paljon ja olosuhteet ovat poikkeavat esim. erilaisilla messuilla, kannattaa silloin kaikkien yliaistillisten asioiden selvittelyssä käyttää apuna esim. metallivarpua tai muuta keskittymistä helpottavaa välinettä, koska yhteyden pitäminen avoimena korkeaan tietolähteeseen koko päivän ajan on vaativaa. Positiivinen ja hallittu varvun käyttö lisää myös etsijän henkistä bioenergiaa, joka on auttamisen työväline. 

Korkea moraali tärkeää varputyöskentelyssä

Harjoittelemalla varvun käyttäjä pystyy hyvinkin vaativiin suorituksiin. Toiminnan tavoitteen tulee aina olla moraalisesti hyväksyttävää, kuten luonnon auttamista tai tutkimista. Muussa tapauksessa tulokset voivat olla harhaanjohtavia ja yhteyden saaminen luonnonmuistiin voi jäädä kokonaan saavuttamatta.

Suomalaisilla paljon eetterikehon herkkyyttä

Oman totuuden etsimiseen on monta tietä ja viralliset selitykset eivät yleensä riitä etsijälle. Koska yliaistillisen tiedon hankinta on tarkoitettu kaikille vilpittömille etsijöille, voi varputaito avata yllättävänkin nopeasti oven näkymättömään maailmaan.

Jos yliaistillisesti tutkitaan, niin ainakin meillä suomalaisilla ja eestiläisilläkin on eetterikehon alkuperäistä herkkyyttä kuvaava luku hyvin korkea. Kaikkialla muualla Euroopassa on paljon vähemmän tuota alkuperäistä herkkyyttä. Jokin tarkoitus on sillä, että meillä suomalaisilla tuon arvon on annettu säilyä. Siksi varputaidon oppiminenkin on meille helpompaa.

Varputaidon myötä avautuu mahdollisuus lähteä vaikkapa auttamisen tielle, veljiämme ja sisariamme auttamaan, jolloin ihminen henkisenä kokonaisuutena avautuu ja samalla myös ihmisen ajattelun seuraukset tulevat tutuiksi. Kun älyyn yhdistyy rakkaus, kasvaa siitä viisaus. Vain tällä suurella viisaudella voidaan ihmisen ja luonnon asioita hoitaa. Tämän viisauden käyttö edellyttää virheetöntä eetterikehoa, joten sen säilyttämiseen kannattaa pyrkiä. Näin eteemme avautuu tulevaisuudessa entistä tärkeämpiä tehtäviä. Pohjolasta tulee maailman valo.

Teksti ja kuvat: Tiina Lindholm, THM

Artikkeli on julkaistu Sielun Peili -lehdessä 3/2013

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hmm, minulla varpu toimi lapsena, mutta nyt en ole vuosiin kokeillut. Uskon sen taipuvan edelleen.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Minkä lapsena oppii sen nuorena taitaa...

Ystävämme näytti niin innoissaan omaa varputaitoaan, että unohti antaa
tekemänsä varvun minulle, enkä myöskään kehdannut pyytää itse kokeilla varvulla katsomista tuossa sessiossa.

Hän kuitenkin sanoi henkisen bioenergiakenttäni perusteella, että minulla kyllä varpu taipuu.
Ja onhan tuo minullakin lapsena "taittunut".

Ystävä katsoi varvulla mm. sielun tasoja, bioenergiakenttiä, ns. sähköisyyttä ihmisessä, maasäteilyä, etäisyyksiä, suuntia.
Varpu oli hänelle kartta ja kompassi ja paljon muuta.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Taitoni on testattu muutamia kertoja.

Äitini, joka on luonnonparantaja ja innostunut kaikesta yliluonnollisesta, kutsui monesti varpumiehiä katsomaan kaivonpaikkaa tai milloin mitäkin magneettijuovaa.

Hän tietysti kertoi aina milloin kukakin oli tulossa ja me lapset sitten edellisinä päivinä leikimme varpujen kanssa keskenämme. Minä kuitenkin merkkasin omat löytöni ja sitten "varpumaestron" löytöihin niitä vertailin.

Löysimme samat paikat, samat risteämät ja samat juonteet, hän vain löysi ne minun jälkeeni;)

Minun käsityksen mukaan monet "tietäjistä" oli miehiä, yhtään naista ei meille kutsuttu. Miehet olivat perineet taitonsa miehiltä, monesti omilta isiltään tai sediltään. Jokainen aina kannusti naisiakin varpujen piiriin, mutta vaikka he kokelivat ja onnistuivat jotenkin, niin eivät he "mestareiksi" ryhtyneet kuten sellaiset miehet, joilla edes hiukan värähti.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #3

Mielenkiintoista.

Äitisi lienee siis suuntautunut kaikkeen muuhun henkevään, paitsi varvulla
itse katsomiseen?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #4

Varpu taipui hänelläkin, mutta naiselliseen tapaan hän ei uskonut olevansa varpu-ukko, vaan yritti aina vaan parempaa tulosta etsiä äijien voimilla.

Naiset luottakaa itseenne, on kai tämä sanoma, eli lasikattokin sortuu, kun sen teette.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä Vastaus kommenttiin #5

Patriarkaalinen jatkumo muillakin elämän saroilla vaikuttanut.

Mutta kirjan kirjoittaja/toimittaja Tiina Lindholm tietääkseni nainen.
Hän on Esko Jalkasen työn jatkaja.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Muistaakseni Oulun yliopistossa tehtiin kokeellinen tutkimus pari vuosikymmentä sitten, jossa mukana oli kymmeniä varpumiehiä. Maastokokeilla ei saatu kohtuullisia tuloksia, vaan varpumiehet joutuivat myöntämään, että yksikään ei osunut kohdalleen.

Varpumiehen osa ei ollut helppo, koska jokainen heistä oli paikkakuntansa "tietäjä" ja nyt hänen viisautensa tai taitonsa oli riisuttu.

Näissä kokeissa käy aina näin, koska varpu ei tottele kaupallisuutta tai skeptisyyttä. Varpu toimii vain välineenä uskolle.

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Varputaito ei siis "tieteellisesti" todennettavissa.

Skeptisyys kyllä vie kalatkin vedestä.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Heh heh. Skeptikoiden voima on suurempi kuin varvun voima... Säälittävää.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ihmettelin aikoinaan miksi isoäitini talon pihan kaivo oli niin syvä. Kaivothan yleensä ovat Suomessa neljä - kuusi metriä syviä, jolla tasolla sitten kampea vääntämällä saadaan ämpäriin pohjavettä ammennettua. Isoäitini kaivossa vesi oli vasta 13 metrin syvyydessä.

Kerrottiin, että kaivon paikan oli katsonut aikoinaan sellainen varpumies. Se selittikin sitten asian. Vettä nimittäin löytyy joka paikasta Suomessa, kun tarpeeksi syvälle kaivetaan.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Niinpä. Eikä vesisuonia ole olemassa. Vettä löytyy maa- ja kalliokerrosten välistä.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset