Anmari Rytilä

Esoteerinen kirjoitus 1980-luvulta

Olemme mieheni kanssa omakotitaloistuneet, ja samalla kierrättäneet valtavasti tavaraa.

Papereita siivotessani löysin "sattumalta" alla olevan tekstin.

Kyseessä on Marjatta Viljasen esoteerinen esitelmä 1980-luvulta. En itse muista olleeni kyseistä esitelmää kuuntelemassa, joten teksti on ilmeisesti äitini minulle lahjoittama. Samassa yhteydessä totean, ettei omena kauas puusta ole pudonnut.

Yritin saada tekstin linkkinä tälle sivustolle, mutta ei onnistunut, joten tässä teksti karmeassa pituudessaan. Ehkä se kuitenkin kiinnostaa jotakuta.

Olen nyt kesälaitumilla, joten en seuraile sähköposteja. Siitä syystä en ota kommentteja vastaan tästä tekstistä, enkä myöskään itse kommentoi. Vaarana olisi lisäksi kiivas kirjoittelu hieman "tulenarasta" aiheesta; tunnustan pelkääväni juuri sitä...

 

Valoisaa, ihanaa kesää kaikille!

 

 

 

Esitelmä Suomen Parapsykologisessa Tutkimusseurassa  13.1.-81

MAAILMAN JA IHMISEN SYNTY SALAISEN OPIN MUKAAN ELI LUOMISKERTOMUS ESOTEERISEN OPIN VALOSSA

Marjatta Viljanen:

Tässä esityksessä käsitellään lähinnä Raamatun ja Dzyanin stanzojen luomiskertomuksia, pohditaan maailman ja ihmisen syntyä ensin sellaisena kuin se esitetään meille näiden kertomusten eksoteerisen eli kaikille ihmisille tarkoitetun ulkokohtaisen opin valossa sekä yritetään sitten selvittää niiden sisäistä, esoteerista sanomaa, joka avautuu henkisen näkemyksen kautta. Vain ohimennen sivutaan muita vastaavia tarinoita.

Tämä esitys pohjautuu lähinnä H P Blavatskyn Salaiseen Oppiin, joten viitteet solmujen avaamiseksi parhaiten löytyvät sieltä.

Koska oletan, että Salainen Oppi on monille verraten outo tai ainakin se on hyvin vaikeaselkoinen ja ihmetystä herättävä, mystinen teos, - niin lienee paikallaan aluksi muutama sana tästä teoksesta ja sen kirjoittajasta, Helena Petrovna Blavatskysta.

Joku sanoi minulle kerran: "Mikä se sellainen Salainen Oppi on, jota julkisesti myydään kirjakaupoissa ja rajatiedon lehtien postimyyntipalstoilla?"

Siinä mielessä tämä teos ei suinkaan olekaan salainen, etteikö sitä kuka tahansa voisi ostaa ja lukea, vaan se on salainen siinä mielessä, ettei sen sanomaa kuka tahansa ymmärrä. Sen oppi on ihmisjärjeltä salattua. Sitä ymmärtää vain henkisesti kehittynyt ihminen, mutta materialistille se on pelkkää hullutusta.

Salainen Oppi raottaa osaltaan sitä salaisuuksien verhoa, joka aina on kätkenyt nämä perimmäiset kysymykset:

mistä tulemme, miksi olemme ja minne menemme, mutta ovat aina pysyneet viisaimmiltakin tutkijoilta salassa, eli kuten Omar Khaijam sanoo:

"Ei ole salain vyyhti auennut

 Sen alkupää ei ole lauennut

 ja jokainen, sen ongelmaa ken kehräs',

 on aina ikiuneen rauennut."

 

Salainen Oppi on Blavatskyn mukaan "yksi avain siinä mysteerioiden lukossa, jota on kierrettävä seitsemän kertaa ennen kuin kaikki salaisuudet paljastuvat".  Ja ken on ymmärtänyt Salaisen Opin, hänen on onnistunut avata siis vasta ensimmäinen lukko. Tästä ymmärrämme, miten kaukana todellisesta tietämyksestä vielä olemme. Tämän tajuavat herkästi myös tähtitaivaan ja avaruuden tutkijat, joilla yleensä on tämä nöyrä asenne: "Herra, mikä on ihminen, että Sinä häntä muistat?"  Näkymät kosmisen avaruuden valtavien mysteerioiden edessä saavat ihmisen tuntemaan itsensä äärettömän pieneksi, hiukkaseksi vain.

Jos jokin teos on kansainvälinen jo syntyynsä nähden, niin sitä on ainakin Salainen Oppi, sillä sen kirjoitti venäläinen nainen Saksan maaperällä ja englannin kielellä. Teoksen syntyyn liittyy paljon mystiikkaa, niin kuin aina liittyy ihmiskunnan kaikkien pyhien teosten vaiheisiin.

Kerrotaan, että Blavatsky kirjoitti siten, että hän asetti eteensä tyhjän, astraalisen tilan ja sitten keskitti tahtonsa ja ajatuksensa siihen. Vähitellen kuvasarja toisensa jälkeen liukui hänen silmiensä editse kuin filminauha, tai siihen ilmestyi astraalinen kirjoitus, ja hänen täytyi vain kirjoittaa paperille mitä näki. Ja kun hänen joskus täytyi tarkistaa joitakin vaikeita asioita sellaisista erikoisteoksista, joita säilytettiin lukkojen takana vartioituina esim. Vatikaanissa tai British Museumissa, niin hän keskitti tahtonsa ja ajatuksensa niihin ja niin ilmestyi teosten astraalinen vastakappale hänen eteensä ja hän saattoi ottaa niistä tarvitsemansa tiedot. Myös saattoivat tärkeät teokset yön aikana ilmestyä hänen laatikkoonsa, josta hän aamulla ne otti kuin saapuneen postin, ja sieltä ne myöhemmin samalla tavalla hävisivät. Hän saattoi myös yön aikana olla poissa fyysisestä kehostaan ja kulkea silloin astraalikehossaan Mestarinsa luo oppia saamaan. Tällöin tsheelat vartioivat hänen vuoteensa vieressä hänen nukkuvaa kehoaan. Näistä mystisistä tapahtumista on kertonut ruotsalainen kreivitär Constance Wachtmeister, joka teoksen syntymisen aikoihin asui Blavatskyn kanssa samassa huoneessa vain verholla erotetussa osassa. Joka ei tahdo uskoa mihinkään yliluonnolliseen, saa tyytyä ihmettelemään sitä mahtavaa antia, joka Salaisessa Opissa on mm. etnologian, geologian, arkeologian, astrologian, filosofian, mytologian, parapsykologian ja monien muiden tieteiden aloilta. Joutuu ihmettelemään, miten joku voi tietää näin paljon, ja miten koulunkäymätön, yliopistoissa koskaan opiskelematon nainen on saattanut kirjoittaa näin suurta tietämystä osoittavan teoksen. Blavatskyhan ei koskaan käynyt mitään kouluja, mutta hänen elämässään on noin kolme vuotta kestänyt kausi, jolloin hän oli kadoksissa koko maailmalta niin täydellisesti, että jopa hänen omat sukulaisensa luulivat häntä jo kuolleeksi. Mutta sitten hän jouluna ilmestyi aivan yllättäen Venäjälle perheensä pariin. Tuon kolmen vuoden ajan hän kertoi olleensa Tiibetissä Suurten Mestareiden luona opetusta saamassa. Siellä hän sai vihkimyksen suuriin mysteerioihin. Siellä jossakin Himalajan vuorten keskellä on luostari, jonka holveissa säilytetään palmunlehväkirjoituksia, jotka sisältävät maailman vanhimman tiedon maailman synnystä. Mutta kukaan kuolevainen, jota ei ole vihitty näihin mysteerioihin, ei voi päästä niitä tutkimaan, ja jos pääsisikin, ei niitä ymmärtäisi, sillä niin salattua on niiden viisaus. Näitä tekstejä Blavatsky nimittää Dzyanin stanzoiksi ja niiden kätkettyä viisautta hän alkaa Salaisessa Opissa selvitellä.

Vaikeudet Salaisen Opin kirjoittamisen aikoihin olivat suunnattomat. Blavatskyyn koski myös syvästi se ilkeämielinen panettelu ja parjaus, joka häneen kohdistui lähinnä niiden psyykkisten ilmiöiden vuoksi, joita hän istunnoissaan oli saanut aikaan. Koska niiden syntyä ja olemusta ei tuolloin 1800-luvun puolivälissä vielä mitenkään pystytty selittämään, hänet leimattiin petturiksi ja huijariksi.

Blavatsky sanoi kerran kreivitär Wachtmeisterille: "Ette voi kuvitella millaista on tuntea niin monta vihamielistä ajatusvirtaa itseenne suunnattuina; se on kuin pisteltäisiin tuhansilla neuloilla, ja minun täytyy yhtä mittaa rakennella suojelusseinää ympärilleni". Mutta mitä levollisempi hänen mielensä oli, sitä paremmin kirjoittaminen sujui.

Blavatsky lupasi, että Salaisessa Opissa julkaistaisiin niin paljon esoteerista tietoa kuin oli mahdollista antaa ihmiskunnalle sen nykyisessä kehitysvaiheessa. "Se tulee tietysti olemaan hyvin katkonaista ja pakostakin täytyy jäädä suuria aukkoja", hän sanoi, "mutta se panee ihmiset ajattelemaan, ja niin pian kuin he ovat kypsyneet, annetaan heille enemmän. Mutta - hän lisäsi - se ei tule tapahtumaan ennen kuin ensi vuosisadalla, jolloin ihmiset alkavat ymmärtää ja pohtia tätä kirjaa järkevästi."

Me elämme nyt sitä Blavatskyn lupaamaa "ensi vuosisataa", sillä Salaisen Opin ilmestymisestä tulee tällä vuosikymmenellä kuluneeksi 100 vuotta.

Ei ole siis ihme, jos kaipaava odotus täyttää niiden sydämet, jotka ovat perillä asioista.

Kaikkien kansojen mytologiat ja myös kaikkien uskontojen pyhät kirjat antavat oman selityksensä maailman ja ihmisen synnystä. Merkillistä näissä tarinoissa on se, että niissä on kaikissa yhtäläisiä piirteitä. Kukin kansa vain on niitä muokannut oman luonteensa mukaisesti. Blavatsky selittää tämän yhtäläisyyden johtuvan siitä, että ne kaikki ovat lähtöisin samasta alkulähteestä, josta ihmiskunnan suuret adeptit ovat ammentaneet ja josta sitten suuret opettajat ovat ne kertoneet kansoilleen kunkin olosuhteisiin sopiviksi tarinoiksi.

Myöskin meidän omassa mytologiassamme Kalevalassa on kerrottu maailman syntytarina erittäin viehättävästi. Sen mukaan maailma syntyi sotkan munasta, jonka tämä lintu muni veen emosen polvelle ja kun se rikkoutui niin sen osasista syntyi maailma.

Blavatsky tunsi hyvin eri kansojen mytologiat, myös meidän Kalevalamme oli hänelle tuttu. Onpa hän kirjoittanut artikkelinkin Kalevalasta. Hyvin erikoisella tavalla hän on osannut kietoa eri mytologioiden selityksiä Salaisen Opin sivuille, sekä selittää niiden usein hyvin vaikeaselkoista symboliikkaa ja verhottua sanomaa.

Myöskin on mielessä pidettävä, ettei Raamatun Vanha Testamentti ole mikään alkuperäinen ja uusi juutalaisille annettu ilmoitus, vaan sen ovat juutalaiset saaneet osaksi kaldealaisilta, egyptiläisiltä ja muilta idän vanhemmilta kansoilta, joiden oppien innoittamina juutalaiset kertoivat omat versionsa. Jokainen, joka haluaa näihin ikivanhoihin tarinoihin perehtyä, löytää aina samat aiheet; vedenpaisumuksista ja vetten päällä lentävästä linnusta, paratiisista, käärmeestä ja syntiinlankeemuksesta.

Kun Mooses, juutalaisten vanhempien lapsi sai kasvaa Egyptin faaraon hovissa, hänen oli helppoa päästä perille ylhäisten egyptiläisten uskonnosta, sen kolminaisesta jumaluudesta: Osiris, isä - Isis, äiti - Horus, poika.

Historia tietää todistaa, että Egyptissä on elänyt myös faarao, joka halusi sinne yksijumalaisen uskonnon. Myös Waltari Sinuhessaan kertoo faaraosta, joka palvoi aurinkoa korkeimpana jumal' olentona. Kun sitten tapainturmelus pääsi vallalle ja ylevä uskonto alkoi rappeutua, halusi suuri opettaja Mooses viedä oman joukkonsa pois maasta palvomaan vain yhtä jumalaa. Mutta egyptiläisiltä faaraon hovissa Mooses tämän yksijumalaisen oppinsa alunperin löysi, ei hän sitä itse keksinyt.

Mooses oli aikansa suuri adepti, joka omasi psyykkiset kyvyt. Siitä on Raamatussa monia todistuksia. Kun hän erämaassa näki palavan pensaan, joka ei palanut loppuun. Mitä hän silloin näki? Hän näki elävän pensaan auran ja koska oli selväkuuloinen, hän myös kuuli, kuinka ääni pensaasta puhui.

Dzyanin stanzojen ensimmäisessä runossa kerrotaan maailman synty näin:

1.  Ikuinen Äiti (= avaruus), verhottuna iäti-näkymättömiin vaippoihinsa oli taasen uinunut seitsemän ikuisuutta.

2.  Aikaa ei ollut, sillä se nukkui jatkuvaisuuden rajattomassa helmassa.

3.  Maailmanjärkeä ei ollut, sillä ei ollut Ahhiita (= taivaallisia olentoja), joihin se olisi voinut sisältyä.

4.  Autuuden seitsemää tietä ei ollut. Onnettomuuden suuria syitä ei ollut, sillä ei ollut ketään, joka olisi niitä luonut ja niihin kietoutunut.

5.  Pimeys yksin täytti äärettömän kaiken, sillä Isä, Äiti ja Poika olivat jälleen yhtä eikä Poika vielä ollut herännyt uuteen pyörään ja toivioretkeensä siinä.

6.  Seitsemän korkeata Herraa ja seitsemän totuutta olivat lakanneet olemasta, ja maailmankaikkeus, välttämättömyyden poika, oli vaipunut Paranishpannaan (= ehdoton täydellisyys), jotta sen kerran uloshengittäisi se, joka on eikä kuitenkaan ole. Ei ollut mitään.

7. Olemassaolon syyt olivat poistetut; näkyväinen joka oli, ja näkymätön joka on, lepäsi ikuisessa olemattomuudessa - ainoassa olossa.

8.  Vain olemassaolon ainoa muoto levisi rajattomana, äärettömänä, syyttömänä, nukkuen unta näkemättä, ja elämä sykki tiedottomana maailmanavaruudessa kautta koko tämän kaikkiallaolon, jonka tajuaa Dangman avattu silmä = adepti, puhdistunut sielu. (Dangman avattu silmä = adeptin henkinen näkökyky)

Näiden Dzyanin stanzarunojen pohjalta Blavatsky siis alkaa selvitellä maailman ja ihmisen syntyä.

"Ikuinen äiti verhottuna näkymättömiin vaippoihinsa."

Salaisen Opin mukaan alkuperäinen jumaluus ei ole mikään miehinen prinsiippi kuten esim. Raamattu opettaa, vaan pikemminkin naisellinen = äiti-avaruus. Näkymättömät vaipat = kaiken aineen ja koko maailman mystinen juuri. Tällaisen majesteetillisen olennon, mahtavan kosmisen jumalolennon sisään- ja uloshengitykseen perustuu kaiken näkyväisen olemassaolo. Kun tämä kosminen olemus hengittää ulospäin niin maailmat syntyvät ja laajentuvat ja kun hän hengittää sisäänpäin, niin kaikki taas kutistuu ja vetäytyy kokoon. Kun tämä olento asettuu lepoon, alkaa Brahmaanyö, ja kaikki olevainen lakkaa ja on levossa niin kauan kunnes hän taas herää uuteen toimintaan, uuden Brahmaanpäivän alkaessa.

Me elämme vielä uloshengityksen aikaa. Tämän mahtavan olemuksen jätteistä, kaikesta siitä mitä hän itsestään erittää tai uloshengittää, koko näkyväinen maailma saa elonsa. Ajatelkaamme tässä hiukan ihmistä. Tiedämme, miten lukemattomat pieneliöt ja bakteerit elävät niistä jätteistä mitä ihminen erittää. Ihminen on vastaavalla tavalla makrokosmos pieneliöiden eli mikrokosmoksen maailmalle. Ja kun ihminen kuolee ja hänen ruumiinsa lahoaa ja mätänee, se lahotessaan antaa elämän taas miljoonille pieneliöille, ja lahotessaan lopulta muuttuu taas maan tomuksi, josta kerran alkunsakin sai.

Samoin on planeettojen laita taivaalla. Nekin syntyvät ja kuolevat ja lahotessaan muuttuvat avaruuspölyksi, josta taas kehittyy uusia tähtiä hyvin pitkien aikojen kuluessa. Omar Khaijam runoilee:

Jok' ainut tähti lain on alainen

Se yössä syttyy yöhon sammuen.

Se ylösnousemuksen, kuoleman

tien kulkee: kiertokulun ikuisen.

 

Kuussa taivaalla meidän aikanamme tapahtuu parhaillaan tämä hajoamisilmiö. Tiedemiehet kai selittävät kuun synnyn vieläkin niin, että kuu tavallaan on kuin maan lapsi ja on sinkoutunut taivaalle osana maapallon massasta sinä aikana, jolloin maa vielä oli sulaa massaa. Onpa joskus tiedetty osoittaa se paikkakin maan pinnassa, josta kuun massan katsotaan olevan peräisin. Blavatsky rohkenee olla aivan toista mieltä kuin tiedemiehet. Hän selittää päinvastoin, että "maa on kuun lapsi", jolle kuu kuollessaan ja hävitessään vähitellen pois, luovuttaa kaiken voimansa ja energiansa.

Tiedämme, mikä mahtava vaikutus kuulla on elämään maan päällä. Tiedämme myös, mikä tärkeä tehtävä vanhojen kansojen kulttimenoissa oli kuulla. Kaikki tärkeät juhlat, häät ym. pyrittiin järjestämään täyttyneen kuun aikaan, koska sen katsottiin tuottavan onnea ja hedelmällisyyttä. Taitava viljelijä kylvää siemenen täyttyvän kuun aikaan. (Vrt. tämän vuoden hyvä sato - astrologi kertoi, että tänä vuonna sattui erittäin edullinen kuuaspekti kylvötöiden suorittamisen aikoihin.) Sanotaan myös, ettei mitään kasvia, jonka haluaa menestyvän, tulisi istuttaa vähenevän kuun aikaan. Monet ihmiset valvovat täyden kuun aikana. Puhutaan myös "kuuhulluista".

Salainen Oppi kertoo kuusta näin:

"Kuu on nyt se kylmä jäännösmöhkäle, se varjo jota sen uusi ruumis (= maa) laahaa mukanaan siitä saakka kun kuun elävät voimat ja prinsiipit siihen vuodattautuvat. Hän on nyt tuomittu pitkinä ajanjaksoina seuraamaan maata, tulemaan siihen vedetyksi ja itse vetämään jälkeläistään puoleensa. (Vrt. vuoksi ja luode) Lapsensa häntä alituisesti vampyyrin tavoin imee, ja hän kostaa sille kastelemalla sitä läpeensä omalla turmiollisella, näkymättömällä, myrkyllisellä vaikutuksellaan, joka lähtee hänen luontonsa salaisesta puolesta. Sillä hän on kuollut ja kuitenkin elävä ruumis. Hänen mätänevät ruumiinsa osaset ovat täynnä toimeliasta ja hävittävää eloa, vaikka se ruumis, jonka ne ennen muodostivat, on sieluton ja eloton. Sen tähden sen vuodatukset ovat samalla siunauksellisia ja turmiollisia - jolla seikalla on vastaavaisuutensa maan päällä siinä tosiasiassa, että ruoho ja kukat eivät missään viihdy ja verso niin mehevinä kuin haudoilla, vaikka samalla hautausmaan raatoainekset ovat tappavia.

Ja niinkuin kaikki haamut ja vampyyrit, niin kuukin on velhojen ystävä ja varomattomien vihollinen."

Astronautit tapasivat kuun pinnalla paksun kerroksen kuupölyä. Kun avaruustuulet kuljettavat tätä pölyä vähitellen avaruuteen niin siten kuu vähitellen haihtuu pois ja tulee kerran kokonaan häviämään, ja ennen kuin tämän manvantaran aika on kulunut loppuun, maa on täysin menettänyt kuunsa. Blavatsky on varma oman väitteensä oikeudesta ja sanoo, etteivät tiedemiehet koskaan pääse eteenpäin ennen kuin tunnustavat asioiden olevan näin päin ja aloittavat siitä.

Linnunrata on täynnä tällaista avaruuspölyä, joka keräytyy hattaroiksi niinkuin pöly yleensä vuoteiden ja kaappienkin alla tekee. Nämä hattarat kehittyvät palloiksi ja kosmiset pyörteet ja avaruustuulet niitä kasaavat yhä suuremmiksi ja pyöriessään ne vetävät yhä lisää massaa puoleensa. Kun vihdoin tulisalama, valonsäde ne hehkuttaa, niin täten jatkuvasti syntyy uusia planeettoja linnunradan tähtisumusta. Linnunrata, = latinaksi via lactea eli Maitotie, mikä nimitys on useissa kielissä, kuten englannissa Milky way ja saksan kielessä Milchstrasse. Ja kuten voi aina piilee maidossa ja on siitä kirnuttava esille, samoin piilee uusien planeettojen elämä Linnunradan avaruuspölyssä. Salaisessa Opissa on sanonta: Jumalat ne maitomerta kirnuavat.

Sen että nykytiedekin jo tukee tätä Salaisen Opin väittämää, huomaamme aina silloin tällöin lukiessamme viimeaikaisista tieteen saavutuksista.

Aamulehti 9.8.1975: "Tuhannet kaasusta ja tomusta koostuvat valtavat pilvet kiteytyvät hitaasti uusiksi tähdiksi Linnunradassa, kertoo amerikkalainen tiedemiesryhmä."----

"Koska aine näissä pilvissä pysyy koossa oman painovoimansa ansiosta, luhistuvat nämä pilvet hyvin hitaasti uusiksi tähdiksi."

Niin kuin planeetat syntyvät ja kuolevat aikanaan pois, samoin on mantereilla maan päällä oma aikansa. Tiedämme, että ennen näitä nykyisiä mantereitamme on ollut mm. Atlantis-manner ja Lemurian manner, jotka ovat hävinneet pois. Lemurian manner hävisi tulella ja järistyksillä, mutta Atlantis hävisi vedenpaisumuksella aaltoihin. Platon mm. on kertonut tarinoissaan veteen uponneesta Atlantiksesta. Kauan pidettiin tätä vain taruna, vaikka Platon ei ollutkaan mikään tavallinen tarinankertoja, vaan oman aikansa näkevä adepti. Atlantis-manner ulottui jostakin Brittein saarilta Huippuvuorten yli aina Tyyneen valtamereen saakka. Nykyisin jo tiedemiehetkin myöntävät, että Huippuvuorien tienoilla on täytynyt olla manner ja trooppista kasvillisuutta, koska sieltä löydettiin kivihiiltä, joka aina syntyy kasvien jätteistä. Samoin Pohjanmerestä pumpataan öljyä, joka myös syntyy elävien organismien jätteistä, määrätyn kemiallisen prosessin kautta veden alla.

Englannin mantereella on kivikehiä ja Stonehengen kivipaadet, jotka jatkuvasti herättävät ihmettelyä siitä, miten ne ovat syntyneet. Salainen Oppi selittää niiden olevan Atlantis-mantereen asukkaiden tekemiä, jotka kooltaan olivat jättiläisiä meihin verrattuina.

Ikivanhat kansantarinat, ei ainoastaan Raamattu, sisältävät kertomuksia vedenpaisumuksista, jotka ovat hävittäneet maan. Raamattu sanoo myös: "Kaareni minä panen merkiksi pilviin, ettei vedenpaisumus enää turmele maata".  Sekin on totta, sillä näiden mantereiden ei olekaan määrä häipyä veteen, vaan tuleen ja maailmanpaloon, sillä Salaisen Opin mukaan joka toinen kerta mantereet häviävät vedellä ja joka toinen kerta taas tulella.

Muinais-skandinaaviset Edda-runot puhuvat maailmanpalosta, ragnarökistä, joka hävittää kaiken.  Myös Raamattu puhuu ajasta, jolloin vuoret järkkyvät ja alkuaineet kuumuudessa sulavat.

Lemurian manner hävisi tulella. Raamatussa sitä vastaa kertomus Sodomasta ja Gomorrasta, joiden päälle satoi tulta ja tulikiveä. Ne jotka pakenivat taakseen katsomatta pelastuivat, mutta Lootin vaimo, joka katsoi taakseen, jähmettyi suolapatsaaksi. Tämän tarinan esoteerinen selitys piilee siinä, että kaikki ne henget, jotka rohkeina kulkevat eteenpäin silloin kun hetki koittaa, antamatta minkään maallisen sitoa itseään, pelastuvat, mutta ne jotka ovat kiinni mammonassa ja tämän maailman asioissa, jähmettyvät paikoilleen, sillä "ei yksikään joka laskee kätensä auraan ja katsoo taakseen, ole sovelias taivasten valtakuntaan".

Raamatun mukaan Jumala loi maailman sanansa voimalla seitsemässä päivässä. Tässä eivät päivät tietenkään tarkoita päiviä meidän mittapuumme mukaan, vaan kysymys on suunnattoman suurista ajanjaksoista eli Brahmaan päivistä, joiden kuluessa kaikki kehittyi, eli kuten Raamattukin sanoo:

"Herra, Sinun edessäsi on yksi päivä kuin tuhannen vuotta, ja tuhannen vuotta kuin yksi päivä."

Tämä luomistyö ei ole suinkaan päättynyt vielä, vaan me elämme neljättä päivää tämän Manvantaran eli ilmentymäkauden aikana. Jos haluamme paikallistaa tuon viikonpäivien mukaan, niin tämän aikakauden päivä on siis torstaipäivä, viikon neljäs. Katsokaamme mitä Raamattu sanoo viikon neljännestä päivästä:

14) Ja Jumala sanoi: "Tulkoot valot taivaanvahvuuteen erottamaan päivää yöstä, ja olkoot ne merkkinä osoittamaan aikoja, päiviä ja vuosia,

15) ja olkoot valoina taivaanvahvuudessa paistamassa maan päälle." Ja tapahtui niin.

Tätä päivää me siis elämme ja se kuvastuu ajassamme suurena kiinnostuksena tähtiin, avaruusmatkoihin, kuun valloitukseen ja suunniteltuihin avaruussatelliitteihin. Alkamassa on Vesimiehen aika ja sen elementti on ilma.

Päättymässä on Kalojen kausi. Vesi oli tämän kauden elementti ja tyypillistä tuolle kaudelle oli kiinnostus merien takaisiin maihin ja uusiin mantereihin. Silloin kartoitettiin koko maapallo ja tehtiin löytöretkiä niin kuin nyt yritetään toisiin planeettoihin. Sellaiset nimet kuin Kolumbus, Vasco da Cama, Nansen ja Nordenskiöld olivat tuon ajan löytöretkeilijöiden nimiä, mutta meidän kautemme on antava uudet nimet historiaan.

Me olemme viidennen juurirodun ihmisiä ja meillä on viisi aistia vasta toiminnassa. Jokainen juurirotu kehittää uuden aistin, ja koska näitä juurirotuja kussakin kierroksessa on seitsemän, on täydellisellä ihmisellä seitsemännessä juurirodussa seitsemän aistia. Silloin hänellä toimii myös intuitio, jumalainen kyky tajuta ikuiset totuudet ja Jumalan olemus.

Tämän neljännen kierroksen kuudes juurirotu on jo kehittymässä, joten elämme murroskautta. Herkät, mediumistiset ihmiset ovat jo tuon ajan airueita. Seitsemäs ei Salaisen Opin mukaan vielä tarkoita lepokautta, vaan luomistyön täydellistymistä.

Salaisen Opin mukaan Raamatun Jumala, Jehova eli Jahve ei ole mikään alkuperäinen, ensimmäinen jumaluus, vaan vasta yksi niistä seitsemästä luovasta voimasta, jotka suorittavat luomisen työn.

Okkultistille eli salatieteilijälle on korkean jumaluuden halventamista, jos sen esittää toimivaksi ja jossakin paikassa olevaksi olennoksi. Korkein jumaluus, alkuperäinen, tosiolevainen ykseys, josta kaikki lähtee ja johon se palaa, ja jossa kaikki on ilmentymättömänä, ei luo mitään - se vain on ja on. Se sisältää kaiken ja on kaiken alku. Se lähettää ulos seitsemän jumal' olentoa, jotka luovat näkyväisen maailman. Seitsemän on väriä spektrissä, mutta yksi väri itsessään ei ole paljoa, vaan yhdessä ne muodostavat kauniin spektrin. Samoin yksi sävel ei ole paljoa, mutta seitsemän säveltä yhdessä muodostaa oktaavin. Myös Raamattu puhuu seitsemästä hengestä valtaistuimen edessä.

Salatieteilijälle jumala, joka ottaa jonkun muodon tai ilmenee jossakin paikassa, ei voi olla mikään alkuperäinen jumaluus, vaan ilmennyt osa jostakin kokonaisuudesta.

Salatieteilijän jumalaa voidaan verrata aurinkoon, joka ei itse mitenkään toimi, mutta lähettää elämää luovat säteensä kaikkialle ja itse vain on.

Okkultisti ei sijoita jumalaansa mihinkään aikaan tai paikkaan, eikä sillä ole mitään määrättyä muotoa eikä nimeä, vaikkakin se voi ottaa minkä muodon ja nimen tahansa.

Itse uskon - jos henkilökohtainen mielipide sallitaan - että kun ihmiskunta tarpeeksi kehittyy, niin se myös tajuaa jumalansa olemuksen, sillä hyvin korkeiden ja suurten asioiden käsittäminen vaatii hyvin korkealle kehittynyttä ihmistä.

Salaisen Opin mukaan kaksi voimaa lähtee ensin ulos Logoksesta ja nämä luovat yhdessä kolmannen, sillä kaksi täytyy aina olla ensin, että voisi olla kolmaskin. Sen kolmannen olemuspuoli on rakkaus. Se on Kristus-prinsiippi  - poika. Myös Raamattu puhuu kolmiyhteisestä jumalasta: Isä, Poika ja Pyhä henki, mutta unohtaa mainita, että Pyhä Henki tässä on naisellinen prinsiippi. Jostakin syystä Raamattu on aina syrjinyt naissukupuolta.

Ihminen - jumalainen olento - ilmentää olemuksessaan myös kolminaisuutta:

1) Fyysinen olemus (keho)

2) Tunnepuoli (astraalinen)

3) Järki (manas)

Salaisessa opissa sanotaan:

"Ehdotonta ei saata määritellä eikä mikään kuolevainen olento ole koskaan nähnyt tai käsittänyt sitä olemassaolonsa kausina. Muuttuvainen ei saata tuntea muuttumatonta eikä elävä saata Ehdotonta Elämää järjellään käsittää."

Se joka toimii ja vaikuttaa, tekee välttämättä joskus jotain väärinkin, sillä ei ole mitään aina ehdottomasti oikeata toimintaa. Usein on niin, että se mikä on toisen mielestä oikein, onkin jollekin toiselle kauheata vääryyttä. Mutta salatieteilijän jumala ei tee koskaan mitään väärin, koska hän ei mitenkään toimi. Ajatelkaamme tässä vertauskuvana aurinkoa. Taivaalla näemme auringon, valon, lämmön ja kaiken elämän antajan. Aurinko säteillään lämmittää maan ja kutsuu idut esiin. Kaikki alkaa kasvaa ja kukoistaa, Auringosta myös kuu ja planeetat saavat valonsa. Ilman aurinkoa ne eivät ole yhtään mitään eivätkä loista. Aurinko on meidän universumimme keskipiste, jota kaikki kiertävät. Mutta salatieteilijälle tämä aistimin tajuttava aurinko on vain kalpea heijastus jostakin vielä todellisemmasta ja hienommasta esoteerisesta keskuksesta, josta kaikki elämä ja henki lähtee ja jota tämä fyysinen aurinko ilmentää tällä fyysisellä tasolla. Aurinko itse ei mitenkään toimi, se vain on ja lähettää elämää luovat säteensä. Jos auringon säteily lakkaa, ei maailmamme säily.

Monet kansat ovat palvoneet aurinkoa jumal' olentona, joko isänään tai äitinään. Myös usein on kuninkaiden ja hallitsijoiden katsottu olevan auringon poikia, suoraan auringosta alkunsa saaneita. Näin on ollut aina Egyptin faaraoista Japanin keisareihin saakka. Esoteeristen oppien mukaan ei tämä auringon palvonta niin kovin tyhmä ajatus olekaan.

Hiljattain sattui eteeni pieni runon säkeistö, jonka tekijää en tiedä, mutta jonka huomasin sisältävän suuren esoteerisen totuuden Se kuuluu:

Vain valosta henki ihmisen on

se syttyi valosta auringon

ja päivän puoleen se halaa

ja valoon taas kerran palaa.

 

Me olemme valoa, ja vain se osa, mikä meissä on tätä valoa, se säilyy, kun fyysinen hahmo ja pimeys on poissa.

Talmudissa jossakin kohdassa sanotaan:

"Näkymätöntä jos tahdot sä ymmärtää niin näkyväisiä silloin tarkkaa." Tarkatkaamme näkyväistä taas tämänkin väittämän toteamiseksi. Tiedemiehet selittävät, että valon säteet taittuvat, ne eivät tulekaan aivan suoraan auringosta. Tällöin tietysti niiden on pakko kerran palata samaan lähtöpisteeseen, kun ovat kulkeneet äärettömän suuren kierroksen.

Goethe sanoo: "Alles Vergängliches ist nur ein Gleichnis" eli kaikki katoavainen on vain vertauskuvaa.

Omar Khaijam runoilee:

"Kuin ympyrä olemme kera Herran:

lie jänneväliä jos minkä verran,

olemme silti yhtä, sillä päädyttävä

on Alkupisteeseensä kehän kerran."

 

Khaijamilta ovat nämäkin säkeet:

"Meiss' ihmisissä päättyy luomistöitten rivi:

Maailman Silmän terä meissä sädehtivi -

On tähtitarha niikuin suuri sormus

ja ihminen sen sormuksen on jalokivi."

 

Salaisen Opin mukaan Raamatun luomiskertomus ei ollenkaan kerro ihmisen kehitystä aivan alusta, vaan kertomus alkaa siitä vaiheesta, jolloin ihminen oli läpikäynyt joitakin kehityksen vaiheita ja astui nyt kuvioon mukaan tässä nykyisessä, fyysisessä kehossaan Maaplaneetalle.

Dzyanin runoista luemme:

"Suurten tuskien jälkeen hän heitti pois kolme vanhaa nahkaa ja puki ylleen seitsemän uutta ja seisoi nyt ensimmäiseen puettuna."

"Kolme vanhaa nahkaa" tässä tarkoittaa kolmea edellistä kierrosta, joiden läpi se on jo kulkenut.

Nykyinen näistä kierroksista on siis neljäs seitsemästä. Jokaisen uuden kierroksen alkaessa - pimennyskauden jälkeen - maa heittää pois vanhat nahkansa kuten käärme, jolle nahanluonti on elämän ja kehityksen ehto.

Raamatusta luemme: Jumala loi ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Ja todellakin: me olemme samaa ainetta kuin mitä maasta löydetään. Meissä on rautaa, magnesiumia, kalkkia, fosforia ym. maan aineita. Jos joku ei tätä tahdo uskoa, vieköön vaikkapa vain vertaan laboratorioon tutkittavaksi. Ellei verestä löydy rautaa ym. aineita, ei ihminen ollenkaan voi elää. Luustossamme on täysin samoja aineita kuin maan kallioperässä, joten hyvinkin voidaan sanoa ihmiskehon olevan vain maan tomua.

Sanotaan myös: Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.

Ruotsalainen 1700-luvulla elänyt selvänäkijä ja henkimaailman tulkki Emanuel Svedenborg, joka näki yhtä hyvin tuonpuoleiseen henkensä silmillä kuin tämänpuoleiseenkin, väitti että kosmisella kaikkeudella oli aina ihmisen muoto.

Mutta ennen kuin Jumala - siis tuon luomisen työn suorittava jumaluus - saattoi luoda ihmisen, sen täytyi olla ajatuksena ensin hänen mielessään. Niinhän ihminenkin luodessaan robotin tai minkä tahansa koneen, ensin suunnittelee ja ajattelee ja sitten vasta alkaa sitä luoda. Sanotaan myös: "Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty". Myös Platonin ideaopin mukaan ideat ovat alkuperäisempiä ja todellisempia kuin niiden toteutus tällä fyysisellä tasolla.

Ennen kuin ihminen aloitti tämän kierroksen maan päällä, josta siis Raamatun luomiskertomus vasta alkaa, hän oli läpikäynyt jo eetterikehossaan aurinkokierroksen, jolloin sai eetteriolemuksensa, ja kuukierroksen aikana hän sai astraalikehonsa - tunneolemuksensa. Siksi kuu vielä nytkin vaikuttaa voimakkaasti tunneluontoomme. Aurinko taas vaikuttaa järkeemme, ajatustoimintoihin. Myös tiede tukee tätä esoteerista käsitystä selittäessään, että kaikki ihmisaivojen työ ei ole muuta kuin sähköilmiöitä. Pystytäänpä sitä jo mittaamaankin elektronisilla laitteilla ja elektroencalogrammoilla. Sähkö taas on valoa ja lämpöä, jota aurinkokin edustaa.

Kun ihminen olentona saapui Maa-planeetalle, hänen oli saatava sellainen olemus, että pystyi elämään maa-planeetan ehdoilla. Siksi hänen henkisen olemuksensa ylle oli puettava tämä "nahkapuku".

Aurinko- ja kuukierroksen aikana ihminen ei vielä ollut eronnut kahdeksi eri sukupuoleksi, mieheksi ja naiseksi, vaan he olivat kaksineuvoisia omaten nämä molemmat olemukset. Tämä asia kuvastuu myös hyvin vanhassa kreikkalaisessa tarinassa, joka kertoo miten ihminen oli alunperin mahtava kaksineuvoinen olento, niin mahtava, että se uhmasi jopa jumalia taivaassa. Silloin jumalat kerääntyivät neuvonpitoon, mitä olisi tehtävä tuolle uppiniskaiselle olennolle, joka ei tottele ketään eikä pelkää mitään.

Silloin Isä Jumala Jupiter keksi keinon: Halkaistaan ihminen kahtia. Näin tehtiin ja viskattiin eri puoliskot eri puolille maapalloa. Näin syntyi mies ja nainen ja niin oli ihmisen voima ainiaaksi murrettu. Hän ei enää ehtinyt miettiä jumalaisia asioita, vaan menetti kaiken voimansa etsiessään tuota toista osapuoltaan. Näin on vielä nytkin. Miten paljon energiaa kuluukaan sen toisen osapuolen etsimiseen! Monelta energiaa kuluu tähän etsimiseen niin, ettei henkiseen harrastukseen aikaa jää.

Sukupuolien erottaminen tapahtui siis Salaisen Opin mukaan vasta neljänteen kierrokseen tultaessa eli maa-planeettakierroksen alkaessa. Myös Raamatun mukaan erottaminen tapahtui kolmantena päivänä. Silloin erotettiin maa - naisellinen, elämää synnyttävä ja säilyttävä prinsiippi - sitä hedelmöittävästä vedestä. Ellemme käsitä tämän kertomuksen vertauskuvallisuutta, päädymme umpikujaan.

Kuinka on mahdollista, että Raamatun mukaan kolmantena päivänä luodaan ruoho ja hedelmäpuut, ja vasta neljäntenä aurinko? Ja kuitenkin tiedämme, ettei maan päällä mikään voi kasvaa ilman aurinkoa.  Jo lapsena näitä tarinoita lukiessani tämä epäjohdonmukaisuus minua tavattomasti häiritsi. Uskovaiset sanoivat: "Jumalalle ei mikään ole mahdotonta". Mutta ajattelin aina: Onpa merkillinen Jumala, joka itse ensimmäisenä joutuu rikkomaan omat luonnonlakinsa. Vasta Salainen Oppi paljasti niiden symboliikan.

Myös hyvin vanhoissa mytologioissa kuvastuu tämä alkuperäisten inhimillisten jumal' olentojen kaksineuvoisuus. Niinpä vanhat kreikkalaiset kuvasivat Jupiteria - miespuolista jumal' olentoa riippurintaisena ja Venus - naispuolinen jumalatar, kuvattiin tuuheapartaisena olentona.

Salaisen Opin mukaan ei ihmisellä siis vielä aurinko- ja kuukierroksen aikoina ollut eri sukupuolia eikä myöskään tietoista minää, ei myöskään sitä järkeä, manasta, joka nyt on ihmisen päässä. Noina kausina ihminen vielä eli Luojansa yhteydessä, jonka olemuksesta hän oli silmikoitumalla syntynyt, kuten vielä nytkin esim. monet kasvit lisääntyvät. Kun ihmisolemus oli tullut kehityksessään siihen vaiheeseen, että hänen oli pystyttävä elämään Maa-planeetalla, sopeuduttava sen olosuhteisiin ja elinehtoihin, niin hänelle annettiin tämä fyysinen keho, joka meillä nyt on.

Raamatussa sanotaan: "Herra Jumala teki Adamille ja hänen vaimolleen puvut nahasta ja puki ne heidän ylleen". Kun ihmishenki sitten heräsi tietoisuuteen omasta uudesta olemuksestaan ja kun nämä hänen fyysiset silmänsä avautuivat, hän pelästyi uutta olemustaan. Siitäkin Raamattu kertoo.

Tuolloin, neljänteen eli maaplaneettakierrokseen tultaessa ei tapahtunut vain erottaminen eri sukupuoliksi, mieheksi ja naiseksi, vaan erotettiin myös henkinen maailma aineen eli materian maailmasta.

Silloin ihmishenki sukelsi syvälle aineeseen ja kadotti yhteyden kirkkautensa alkukotiin. Tätäkin symbolisoi Raamatun tarinassa maan ja veden erottaminen toisistaan. Vesihän on esoteerisessa mielessä aina astraalitilan eli henkisen maailman symboli.

Parhaiten kuvaan tätä tapahtumaa näillä vertauskuvallisilla kuvioilla:                                                                                                  

 VENUS

 

1) Symbolisoi ihmis- ja eläinkuntaa, joka on langennut pois henkisestä piiristä.

2) Ihminen, joka on langennut, yhtynyt aineeseen

3) Risti = kaksi vastakkaista voimaa, jotka yhdessä luovat:

    positiivinen - negatiivinen

    mies - nainen

    valo - pimeys

    hyvä - paha  jne.

 

 MAA

 

Venuksen planeettahenki = Lucifer - Valon tuoja

1) Lucifer siinä tallaa maata jalkojensa alla

2) Katolisen kirkon mystikkojen selitys keskiajalla:

    "Siinä on maa, jonka pelastus tapahtuu ristin kautta."

    Ja todellakin: Vain ihmiseksi tulemisen kautta käy hengen kehityksen tie.                                                                                                                                                                                                                       

 Venus ja Maa ovat  "SISARUKSET"                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                             

 

Ihmisen muoto:   =  ristin muoto.  Sen vertauskuvan selitys:

Tähän luista ja lihasta kyhättyyn ristiin ihminen jokaisena maaelämänsä päivänä naulitsee todellisen, henkisen minänsä, ja vapautuksen löytää vasta kuolemassa eli kääntäen: tätä luista ja lihasta kyhättyä ristiä minun todellinen henkinen minäni raahaa mukanaan jokaisena maaelämänsä päivänä.

Kun Raamattu puhuu syntiinlankeemuksesta, niin todellinen syntiinlankeemus oli siis se, että henki yhtyi aineeseen - lankesi materian piiriin.

Kehitys on näihin aikoihin saakka ollut keskipakoista, laskevalla kaarella ja näin ihmiset ovat vajonneet yhä syvemmälle materiaan. Se on näkynyt aineellisen hyvinvoinnin, materiaalisten etujen, aineen ja tavaran tavoitteluna. Vasta aivan viime aikoina on tapahtunut suuri henkinen vuodatus ja kehitys on kääntynyt nousevalle kaarelle. Tämä ilmenee myös niissä monissa henkisissä herätysliikkeissä, jotka ajassamme ilmenevät. Meidän tulisi vain osata valita oikeat gurut - henkiset oppaamme. Kun ihmishenki kehittyy ja alkaa nousta, se vähitellen oppii myös tajuamaan jumalansa olemuksen.

Miksi hän ei sitä nyt tajua? Siksi että ihminen sai järkensä valon juuri tuolta Valon hengeltä, Luciferilta, jonka toinen olemuspuoli on sama kuin Saatanan. Hänen olemuksessaan on kaksi voimaa: hyvä ja paha niin kuin valon toinen olemuspuoli on pimeys.

Salaisen Opin mukaan juuri tuo planeettahenki Lucifer - Saatana ohjaa kehitystä maapallolla. Maa on siis Saatanan planeetta. Onko siis ihme, että täällä on sotia ja hirmutöitä. Kun riita syntyi taivaissa ja kolmasosa enkeleistä lankesi aineeseen, niin heidät syöstiin maan päälle Lucifer johtajanaan.

Mutta heidän annettiin ihmiseksi tulemisen kautta jälleen kehittyä valon hengiksi. Ihmismuodon kautta aineen ja materian maailmassa sielut kehittyvät sillä loputtoman pitkältä tuntuvalla tiellä, joka hengen kuljettavaksi on annettu. Sen sijaan enkelien olemus on paikallaan pysyvä ja muuttumaton. Sen tähden ihmisellä on mahdollisuus kohota enkelien kykyjä korkeammalle. Intiassa vihityt sanovatkin, että kahdesti syntynyt bramiini hallitsee jumalia eli deevoja (enkeleitä). Paavali toistaa tämän korinttolaiskirjeessään: "Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä". Siksi on ihmisenä oleminen erittäin vastuullista.

Lucifer - Valon tuoja, antoi ihmiselle järjen. Se on se tulikäärme, joka vietteli harjoittamaan mustaa magiaa, kokeilemaan pahaa. Siis ihmisen oma järki, puhutaan symbolisesti järjen valosta, vietteli hänet.

Herra sanoi käärmeelle: "Minä panen vainon sinun siemenesi ja vaimon siemenen välille ja se on rikki polkeva sinun pääsi". - Niin on vedetty jyrkkä raja hengen ja aineen maailman välille, mutta kun ihmishenki kehittyy ja sen on tullut aika vapautua aineellisuuden kahleista, silloin hän on rikkipolkeva tämän aineeseen sidotun saatanallisen järkensä käärmeen, joka häntä aina viettelee. Silloin seitsemännen juurirodun ihmisillä on oleva toisenlainen järki kuin tämä nykyinen.

Lucifer oli kaikkein korkein henkiolennoista, joka Logoksesta lähti ja oli lähimpänä tätä. Taivaalla tämän hengen vertauskuvana on Venus-tähti, joka loistaa lähimpänä aurinkoa ja saa valonsa suoraan auringosta luovuttaen osan siitä maalle. Venus loistaa illalla iltatähtenä ja aamulla aamutähtenä ja vaikuttaa hyvin voimakkaasti ihmisen syntymään.

Jokaisella planeetalla on oma sisarplaneettansa ja tähtilapsensa. Maa on Venuksen sisarplaneetta ja näiden välillä on olemassa salattu yhteys.

"Kaikki synti, mikä tehdään maassa, kuvastuu Venuksessa ja taas Venuksen tapahtumat kuvastuvat maahan", väittää Salainen Oppi. Kaksi vastakkaista voimaa kulkee kaiken elämän läpi. Ne ovat olemassa aina lähekkäin niin kuin jokaisessa sähköjohdossa, jossa kulkee rinnakkain positiivinen ja negatiivinen voimavaraus. Ero kahden täysin vastakkaisen asian välillä on joskus hiuksenhieno ja ihminen on aina valintatilanteessa, kumman valitsee, hyvän vai pahan.

Kaikkea elämää ylläpitää loppumaton taistelu henkisen, sisäisen ihmisen ja lihallisen ihmisen välillä. Tämä sota tulee jatkumaan kunnes sisäinen ja jumalallinen ihminen on mukauttanut ulkonaisen, maallisen minänsä henkiseen luontoonsa. Siihen asti tuon alemman minän mustat ja hurjat intohimot ovat ikuisessa sodassa mestarinsa, jumalallisen ihmisen kanssa. Mutta eläin tulee jonakin päivänä kesytetyksi, sillä sen luonto tulee muuttumaan ja sopusointu tulee kerran jälleen vallitsemaan näiden kahden välillä, niin kuin ennen lankeemusta, sanoo Blavatsky.

Dasatirin lause kuuluu:

"Kaikki mikä on maan päällä, sanoo Herra, on varjoa jostakin, mikä on ylemmissä piireissä. Tämä valoisa esine, valo, tuli ym. on varjoa siitä, mikä on vielä valoisampi kuin se jne., kunnes tullaan minun luokseni, joka olen valojen valo."

Lopetan Khaijamin sanoilla:

Ken Luojan olemuksen selvittää?

Kuin elohopea se elämää ja kaikkeutta kiertää kaikin hahmoin ja kaikki muuttuu, häipyy - mutt'  Hän jää.

 

___________________________________________________________________________________________

 

Lisäyksiä:

 

'Kasku on synnystä planeettojenkin

Ei ollut yötä ja ei ollut lunta,

oli vain palava maailmakunta, -

oli vain tilaa ja ajattomuutta,

mahdollisuuksien mahdollisuutta.

Niin eräs itsekäs, palava hiven

liitosta luopui ja muodosti kiven

emonsa liepeillä pyörivän pallon,

kraateriaukoin ja laavoin ja poimuin

melkeinpä niinkuin ihmisen kallon

sisällään pisara elävää verta

kääpiö uhmasi kaikkeusmerta

---

Sanotaan, että se tapahtui silloin

kun sivus auringon aurinkotähti.'

 

                                Lauri Viita  (Runosta 'Mylly')

 

Monesti jo olen ihmetellyt, miten joku runoilija pelkästään intuitionsa avulla, ilman että on asiaa mitenkään tieteellisesti pohtinut ja tutkinut, saattaa löytää oikean ratkaisun mitä vaikeimmillekin ongelmille. Tässä runokatkelmassa on runon kielellä ytimekkäästi sanottu sama asia, jota meidän seuraavassa esityksessä tulisi pohtia. Ja merkillisellä tavalla tämä Lauri Viidan runo sopii yhteen myös Salaisen Opin esityksen kanssa.

 

 

1 Brahmaan vuosi = 360 Brahmaan päivää ja yötä.

1 Brahmaan päivä = 4.320.000,000 Kuolevaisen vuotta.

Maahaakalpa (= suuri aika) = 100 Brahmaan vuotta = 311.040.000.000.000 = Kuolevaisen vuotta.

Seitsemän ikuisuutta = seitsemän aikakautta eli sellainen aika, joka pituudeltaan vastaa yhden Manvantaran seitsemää aikakautta ja ulottuu läpi Mahaakalpan (= suuren ajan) = 100 Brahmaan vuoden tehden kokonaissumman 311.040.000.000.000 vuotta.

"Herra, Sinun edessäsi on yksi päivä kuin tuhannen vuotta ja tuhannen vuotta kuin yksi päivä."  (Raamattu)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija